Nörttileluja

Kerään nörttileluja työhuoneeni hyllylle. Eilinen visiitti Kierrätyskeskukseen poiki kolme uutta yksilöä. Tehotyttö ja tuo pinkki tyyppi maksoivat 50 senttiä/kpl, lohikäärme oli ilmainen. Lisäksi löysin ilmaisosastolta yhden täysin ehjän Riihimäen Domina-juomalasin, joita minulla jo onkin ennestään.

Joskus, kun kävelen keväisessä tai kesäisessä Töölössä latte kädessäni, tuntuu vähän kuin olisin Pariisissa tai jossain muualla Keski-Euroopassa. Sanotaan, että Munkkiniemi on Helsingin Pariisi, mutta löytyy sitä kauneutta meiltäkin. Lähellämme sijaitsevat monet Töölön kauneimmista kaduista, kuten Museokatu ja Välskärinkatu.

Yksi Töölön parhaista asioista ovat pienet kivijalkaliikkeet. Esimerkiksi Töölöntorin Robert's Coffee sekä Gyosai-Sushi Runeberginkadulla ovat kerrassaan hurmaavia muutamine asiakaspaikkoineen. Töölön paperikauppa puolestaan myy Myyrä-tuotteiden, kirjepaperien ja postikorttien lisäksi kaikkea Töölöön ja töölöläisyyteen liittyvää. Kaupan omistaja Heikki Savola on jopa suunnitellut Töölöstä oman lautapelin.

Tällä hetkellä tekeillä ovat Töölö-pelikortit. Yksityiskohtia korttien kuviin voi ehdottaa 31.5. saakka. Palkinnot ovat aika hyvät, erilaisia lahjakortteja töölöläisiin liikkeisiin, ravintola Mottiin ja liikuntakeskus Motivukseen sekä sisustusarkkitehdin vierailu omaan kotiin.

Tunnelmia Repovedeltä

Vietin viikonlopun Repoveden kansallispuistossa. Repoveden maasto on harvinaisen jylhää ja puistossa sijaitsevat Kymenlaakson korkeimmat kohdat. Suosittelen ehdottomasti visiittiä, jos niille kulmille satutte, puistossa on paljon hienoa nähtävää.

 Olhavan kiipeilykallio kohoaa jylhänä lammesta.

Menosuunta on ylöspäin.

Olhavanlammen aallot olivat kuin silkkiä.

Kuutinvuori sortui noin 9300 vuotta sitten. Mittasuhteita voi hahmottaa etsimällä vasemmassa kuvassa kivenlohkareiden seassa seikkailevan ryhmän ihmisiä.

Reitin varrella solisi useampiakin idyllisiä metsäpuroja.

Käpytikka tai palokärki on etsinyt itselleen lounasta tästä koivusta.

Ei pöllömpi leiripaikka.

Keväinen metsä heräili eloon ympärillämme. Puiden lehdet olivat juuri sitä kirkasta hennonvihreää, jonka sävyä on vaikea uskoa todeksi. Kuikka huusi järvellä, samoin kaakkurit, käki kukkui metsässä ja iltaisin leirinuotion lähellä lauloivat satakielet. Yöt olivat  kylmiä ja välillä laavu paukkui tuulen mukana kuin bassorumpu.

Poimin tuliaiseksi kotiin pussillisen korvasieniä. Vielä nippu parsaa sekä muutama varhaisperuna kaupasta ja tadaa, luvassa on gourmetruokaa.

Autokomppaniassa

Ei sitten arvota. Poistin ton arvonnan täältä roikkumasta, kun ei siihen kukaan koko aikana osallistunut.

Meidän lähellä sijaitsee Taivallahden vanha autokomppania, joka on nyt tyhjillään. Tai no, yhdessä rakennuksessa harjoittelee Kaartin soittokunta. Rakennukset ovat 1930-luvulta ja niille on pohdittu vuosien sisällä yhtä sun toista käyttöä. Kasarmeilla vallitsee ympäröivän kaupungin hulinasta riippumaton, hiljainen tunnelma.

Sotilaskodista sai joskus kahvia ja munkkeja.

 Tietä autotalleille käyttää lähinnä autotallien edessä pesivä meriharakka.

 Maisema kohti Merikannontietä ja Kesäkatua. Ruskean talon toisella puolella lainehtii meri, toisella sammaleinen, lätäkköinen joutomaa.

 Bensiksellä ei kukaan enää tankkaa.

Autonraato on poistunut rekisteristä kauan sitten.

Kappale koskematonta taivasta.

 Lisää kasarmeista voi lukea esimerkiksi Esoteerinen maantiede -blogista.

Eikö ole uskomatonta, että näin suuri tontti näin lähellä keskustaa on näin kauan käyttämättä? Hylätyillä kasarmeilla on oma tunnelmansa, joka kannattaa käydä kokemassa, kun vielä ehtii. Tulevaisuudessa paikalle tulee ehkä asuintalo.

Jääkaappirunoutta

Meillä on jääkaapin ovessa runomagneetteja. Olkoot vaikka kuinka kliseisiä tahansa, olen kiintynyt niihin. Mitään muuta meidän jääkaapin oveen ei sitten olekaan kiinnitetty, inhoan erilaisia lippulappuja.

Näitä magneetteja saa jokainen meillä kävijä siirrellä vapaasti. Erityisesti bileiden jälkeen on kiva lueskella jääkaapin ovea ja katsoa kaverien uusimmat hengentuotokset ja viestit. :) Pyrin myös purkamaan vanhoja runoja välillä, jotta uusia syntyisi. Ensin otan kuitenkin kaikista kuvat, jotta muisto säilyy tulevaisuuteen. Erityisesti allaoleva värssy riemastutti kovasti joidenkin pippaloiden aikana:

Hauska voisi olla myös liitutauluseinä, johon vieraat voisivat vapaasti kirjoitella. Tosin itse olen allerginen taululiidulle. Lisäksi epäilen, että ne liidut olisivat sitten aina hukassa tai murskana lattialla seinän alapuolella.

Mitä teillä on jääkaappienne koristeina, vai oletteko ovienne suhteen nollatoleranssilinjalla?

Lasilöytö

Riihimäen lasin Kotilasi-sarja herättää monessa nostalgisia väristyksiä. Niin myös minussa. Pienenä mökillä join Hertta- ja Domina-sarjan juomalaseista mehua ja erityisesti Hertoista tykkäsin. Niinpä, kun taannoin löysin Vallilan Jade-kirppikseltä kuusi priimakuntoista Domina-lasia yhteensä neljällä eurolla, en kauan miettinyt. Niiden seuraksi olen ostanut Kierrätyskeskuksesta kuusi Assi-lasia 50 sentillä kappale.

Assit kuvassa vasemmalla, Dominat oikealla. Pienenä tuo Dominan kuvio muistutti mielestäni sateenkaarta. Tällä hetkellä nämä juomalasit majailevat keittiön yläkaapissa Tutkijan silmiltä piilossa. Meillä nimittäin oli melko paljon juomalaseja kaapeissa jo ennen kuin bongasin nämä... :)

Kotilasi-sarja on tukevatekoista, kestävää käyttötavaraa, josta ei kirppiksillä kannata paljon pyytää/maksaa. Myös Huutonetissä näkee näitä usein, mutta sellaisin hinnoin, joita ainakaan minä en näistä maksaisi, oli Riihimäkeä tai ei. Jos Kotilasien historia kiinnostaa, kannattaa lukea myös 70-luvulta, päivää! -blogin postaus aiheesta.

Ulkona on ihan kevät. Teimme eilen pitkän kävelyn merenrannalla. Vastaan tuli ihmisiä ilman takkia, jotkut jopa teepaidoissa. Mestaritallin takana koriskentällä pelaajat olivat sortseissa ja hihattomissa paidoissa. Ilmassa lenteli sitruunaperhosia, valkoposkihanhet ja merilokit kärkkyivät jäätelökioskin asiakkaiden tötteröitä. Lintuharrastajakaveri oli nähnyt jo ensimmäisen pääskysenkin.

Ja suloiset, herkät sinivuokot kukkivat.

Tulppaaneita tulvillaan

Rakastan kynttilöitä, varsinkin syksyisin ja talvisin. Niinpä meiltä löytyykin aika paljon erilaisia kynttilänjalkoja. Vaan se ei tarkoita etteikö lisääkin mahtuisi.

Metsästin Kierrätyskeskuksen poistohyllystä (kaikki tavarat -50 %) viime viikolla nättejä mukeja yrttien istutusta varten. Mukien sijaan sieltä löytyi aarre kallis, verraton. Messinkinen viisihaarainen kynttilänjalka maksoi alennettuna 12,50 €. Kuvitelkaa! Raahasin sen into piukeana kassalle ja sitten olkalaukussa kotiin. Olin muuten venäyttää niskani siinä olkalaukkuvaiheessa, vitsi että tuo kynttilänjalka painaa paljon. :)

 Iso-Roban Fidasta puolestaan löytyi kaksi tulppaaninmuotoista tuikkujalkaa, 80 senttiä kappale. Niiden alkuperäisväri oli epämääräinen kerros likaisen tummanvihreää maalia, jonka alta pilkotti messinginvärinen metalli, mutta kaivoin kaapista valkoista maalia jota meillä on oviremontin jäljiltä ja sudin tummanvihreät värit piiloon. Ja kukinnot ovat huurrettua maitolasia. Unohdin tietenkin diy-fiiliksissäni ottaa "ennen"-kuvan, vaikka tarkoitus oli, mutta ehkä osaatte kuvitella jotain sinne päin?

 Fidassa on paljon ihan edukasta kamaa, mm. kengät ja vaatteet ovat yleensä halvempia kuin esimerkiksi UFFilla. Osa tavaroista kuitenkin ylittää mun kipurajan. Suostun yleensä maksamaan Sorsakosken aterimista maksimissaan euron kappaleelta, koska niitä löytyy niin monilta kirppiksiltä aika halvalla. Fidalla niiden kappalehinta on 1,80 senttiä. Sinne jäivät, odottamaan jotakuta muuta ostajaa. Niitä oli Iso-Roballa aika paljon, joten ilmeisesti moni muukin on päätynyt samaan lopputulokseen.

Hietalahdesta löytyi uusin epävirallisen "Helsingin paskin kirppari" -tittelin kantaja (bubblin' under: Hakiwex Itäkeskuksen liepeillä). Hietsumarket Salven vieressä oli ainakin tällä kierroksella jättipettymys. Puolet pöydistä käy pelkkää uuden tavaran kauppaa, loput ovat täynnä melko likaista tavaraa yleensä älyttömin hinnoin. Tästä poikkeuksena kirjat, jotka maksavat ihan yhtä paljon kuin millä tahansa muullakin stadin itsepalvelukirppiksistä. Musta pelkkää uutta tavaraa myyvät pöydät eivät kuulu kirppiksille. Olkoonkin, että joku pienyrittäjä voi hyötyä niistä, mikä sinänsä on positiivinen asia, mutta silti kirppis ei ole mun mielestä sille oikea foorumi.

Mut oikeasti, miksi joillain kirppiksillä niin moni myyjä tuntuu tuovan pöytäänsä pölyisiä, likaisia astioita tai likaisia vaatteita? Eikö kenen tahansa järki sano, että puhtaina ne kamat saisi helpommin kaupaksi?

Lehmätuoli

Löysin taannoin Hietalahden kierrätyskeskuksen aulasta tuolin, joka kiinnitti heti huomioni. Meillä kotona oli tuollainen vihreänä, kun olin lapsi. Kyseessä siis on Olli Mannermaan 1970-luvulla suunnittelema Teho-työtuoli, joka oli täysin kunnossa, joskin hirveän värinen ja hiukan tahraantunutkin.

Ja selkänojaan oli kiinnitetty lappu "Ilmainen"! No, tuolihan lähti heti mukaan ja sai kotona uuden, lehmäkuvioisen verhoilun. Arvatkaapa paljonko huomiota saa osakseen julkisissa liikennevälineissä, kun mukana on oma tuoli? Olen kokeillut tätä autottomana ihmisenä muutamankin kerran ja kanssamatkustajat sekä kuljettajat tuntuvat järjestään huomauttelevan leppoisasti, että "et sitten luota ratikan istumapaikkoihin". :)

 Tuolin verhoilu oli varsin yksinkertaista. Ruuvasin selkänojan ja istuinosan irti, piirsin niistä kaavat, ompelin ompelukoneella oikean kokoiset päälliset, pujotin ne paikalleen ja ompelin selkänojan pujotusaukon kiinni. Istuinosan alapuolella tikkasin päällisen käsin kiinni vanhaan päällysteeseen, sillä en omista niittipyssyä.

Syy, miksi tuolin sai mukaansa ilmaiseksi, lienee sen jaloissa. Nykysäädösten mukaan myytävissä työtuoleissa kun tulee olla viisi jalkaa turvallisuussyistä, jottei tuoli pääse kaatumaan vahingossa. Vaan aika paljon saa keikkua ennen kuin tuon nelijalkaisenkaan saa nurin. Minä en saanut sitä yrityksellä edes keinahtamaan.

Tuo tuolin takana oleva verho on Vallilan Pengerkatu-kuosia. Tykkään noista Vallilan verhoista kamalasti, vaikka jos minun nyt pitäisi ostaa alkoviin uudet verhot, hankkisin varmaan Finlaysonin Töölö-kuosia ihan jo kotiseuturakkaudenkin takia. Arvoimme Tutkijan kanssa pitkään Pengerkadun ja Bulevardin välillä ja päädyimme viimein edelliseen, koska sen kuosi asettui verhoon nätimmin kuin hitusen korkeampi Bulevardi. Tutkijan työtoveri muuten asuu siinä Bulevardi-kuosissa kuvatussa talossa, varmasti ihana koti. :) Minä olisin pitänyt myös Jaffa-verhoista, mutta Tutkijaa ne eivät miellyttäneet.

Huomenna muuten Pasilan Kääntöpöydällä myydään lavakauluksia ja viljelysäkkejä kaupunkiviljelijöille. Minä aion pyytää taloyhtiön hallitukselta luvan kasvattaa sisäpihalla jotain pientä, josta voi olla iloa myös naapureille. Töölössä kun ei parvekkeitakaan juuri ole, ainakaan meillä.