tiistai 22. toukokuuta 2012

Nörttileluja

Kerään nörttileluja työhuoneeni hyllylle. Eilinen visiitti Kierrätyskeskukseen poiki kolme uutta yksilöä. Tehotyttö ja tuo pinkki tyyppi maksoivat 50 senttiä/kpl, lohikäärme oli ilmainen. Lisäksi löysin ilmaisosastolta yhden täysin ehjän Riihimäen Domina-juomalasin, joita minulla jo onkin ennestään.

Joskus, kun kävelen keväisessä tai kesäisessä Töölössä latte kädessäni, tuntuu vähän kuin olisin Pariisissa tai jossain muualla Keski-Euroopassa. Sanotaan, että Munkkiniemi on Helsingin Pariisi, mutta löytyy sitä kauneutta meiltäkin. Lähellämme sijaitsevat monet Töölön kauneimmista kaduista, kuten Museokatu ja Välskärinkatu.

Yksi Töölön parhaista asioista ovat pienet kivijalkaliikkeet. Esimerkiksi Töölöntorin Robert's Coffee sekä Gyosai-Sushi Runeberginkadulla ovat kerrassaan hurmaavia muutamine asiakaspaikkoineen. Töölön paperikauppa puolestaan myy Myyrä-tuotteiden, kirjepaperien ja postikorttien lisäksi kaikkea Töölöön ja töölöläisyyteen liittyvää. Kaupan omistaja Heikki Savola on jopa suunnitellut Töölöstä oman lautapelin.

Tällä hetkellä tekeillä ovat Töölö-pelikortit. Yksityiskohtia korttien kuviin voi ehdottaa 31.5. saakka. Palkinnot ovat aika hyvät, erilaisia lahjakortteja töölöläisiin liikkeisiin, ravintola Mottiin ja liikuntakeskus Motivukseen sekä sisustusarkkitehdin vierailu omaan kotiin.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Tunnelmia Repovedeltä

Vietin viikonlopun Repoveden kansallispuistossa. Repoveden maasto on harvinaisen jylhää ja puistossa sijaitsevat Kymenlaakson korkeimmat kohdat. Suosittelen ehdottomasti visiittiä, jos niille kulmille satutte, puistossa on paljon hienoa nähtävää.

 Olhavan kiipeilykallio kohoaa jylhänä lammesta.

Menosuunta on ylöspäin.

Olhavanlammen aallot olivat kuin silkkiä.

Kuutinvuori sortui noin 9300 vuotta sitten. Mittasuhteita voi hahmottaa etsimällä vasemmassa kuvassa kivenlohkareiden seassa seikkailevan ryhmän ihmisiä.

Reitin varrella solisi useampiakin idyllisiä metsäpuroja.

Käpytikka tai palokärki on etsinyt itselleen lounasta tästä koivusta.

Ei pöllömpi leiripaikka.

Keväinen metsä heräili eloon ympärillämme. Puiden lehdet olivat juuri sitä kirkasta hennonvihreää, jonka sävyä on vaikea uskoa todeksi. Kuikka huusi järvellä, samoin kaakkurit, käki kukkui metsässä ja iltaisin leirinuotion lähellä lauloivat satakielet. Yöt olivat  kylmiä ja välillä laavu paukkui tuulen mukana kuin bassorumpu.

Poimin tuliaiseksi kotiin pussillisen korvasieniä. Vielä nippu parsaa sekä muutama varhaisperuna kaupasta ja tadaa, luvassa on gourmetruokaa.

torstai 3. toukokuuta 2012

Autokomppaniassa

Ei sitten arvota. Poistin ton arvonnan täältä roikkumasta, kun ei siihen kukaan koko aikana osallistunut.

Meidän lähellä sijaitsee Taivallahden vanha autokomppania, joka on nyt tyhjillään. Tai no, yhdessä rakennuksessa harjoittelee Kaartin soittokunta. Rakennukset ovat 1930-luvulta ja niille on pohdittu vuosien sisällä yhtä sun toista käyttöä. Kasarmeilla vallitsee ympäröivän kaupungin hulinasta riippumaton, hiljainen tunnelma.

Sotilaskodista sai joskus kahvia ja munkkeja.

 Tietä autotalleille käyttää lähinnä autotallien edessä pesivä meriharakka.

 Maisema kohti Merikannontietä ja Kesäkatua. Ruskean talon toisella puolella lainehtii meri, toisella sammaleinen, lätäkköinen joutomaa.

 Bensiksellä ei kukaan enää tankkaa.

Autonraato on poistunut rekisteristä kauan sitten.

Kappale koskematonta taivasta.

 Lisää kasarmeista voi lukea esimerkiksi Esoteerinen maantiede -blogista.

Eikö ole uskomatonta, että näin suuri tontti näin lähellä keskustaa on näin kauan käyttämättä? Hylätyillä kasarmeilla on oma tunnelmansa, joka kannattaa käydä kokemassa, kun vielä ehtii. Tulevaisuudessa paikalle tulee ehkä asuintalo.