perjantai 20. heinäkuuta 2012

Jäähyväiset vanhalle kodille

Huomenna tulee täyteen ensimmäinen viikko uudessa kodissa. Laatikoiden purku on vienyt lähes jokaisen illan viikosta, eikä kaikki silti ole vielä paikallaan. Ruokapöytä mahtuu jo melkein ruokasaliin.

Siivottuamme vanhan kodin loppuun asti makasimme hetken olohuoneen parketilla rinnakkain, katsellen valojen ja varjojen leikkiä asunnon katossa. Olen aina rakastanut sitä tapaa, jolla olohuoneen erkkeri-ikkuna heijastaa ohi ajavien autojen ajovalot kattoon.

Samoin rakastan ohi ajavien ratikoiden kolinaa. Siitä onneksi saamme nauttia edelleen. Muutimme suuren kadun varresta toiseen asuntoon suuren kadun varressa ja moni on kysynyt, kuuluuko liikenteen melu asuntoomme häiritsevästi. Vastaus on ei, triplaikkunalasit pitävät melun kyllä melko tiiviisti asunnon ulkopuolella. Sen sijaan Olaus Petrin kirkon kellot kuuluivat vanhaan asuntoomme todella hyvin.

En ollut koskaan tajunnutkaan, miten täynnä muistoja se asunto oli. Osa haikeita, sillä olen viettänyt siellä varmasti tähänastisen elämäni vaikeimmat hetket. Osa hyviä, esimerkiksi liittyen niihin hetkiin, jolloin olemme kutsuneet ystäviä juhlimaan. Drinkkibaari pelasi, juoma virtasi, nauru pulppusi, ihmiset säteilivät ja kaikilla oli mukavaa.

Vanhasta luopuminen oli haikeaa. Tyhjät huoneet jäivät odottamaan uutta asukasta, kaihtimet surullisesti melkein puoleen väliin asti kiinni. Täällä on ollut hyvä elää ja asua.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Uutta kotia rakentamassa

Hetken kestäneeseen blogihiljaisuuteen on syy: remontti. Ostimme hetkinen sitten uuden asunnon saman korttelin toisesta päästä ja sitä sitten on pistetty urakalla uuteen uskoon. Tällä hetkellä elämme muuttolaatikkopinojen keskellä, huomenna pitäisi siirtää kamppeet muutaman talon verran ylämäkeen.

Joitakin vaihekuvia  remontin keskeltä:

 Keittiö riisuttiin purkuvaiheessa lähes alkutekijöihinsä.

Nyt siellä on jo lattia. Kaapit ja tasot pitäisi vielä asentaa.

Parkettipinot täyttivät jossain vaiheessa ruokasalin.

Olohuone on kaunis ja yli kolme metriä korkea. Riemukaaren muotoinen komero 
jatkuu seinän sisällä ovensuun yläpuolelle, kipsikoristeen taakse.

Suurimmassa osassa asuntoa oli vaahteran värinen laminaattilattia, keittiössä ja eteishallissa ruskeita linoleumilaattoja. Niiden alla oli toinen kerros laminaattia, tällä kertaa harmaata. Joku oli menneiden vuosikymmenien uudistusbuumin aikana päättänyt ilmeisesti korvata sillä alkuperäisen lautalattian...

Keittiö oli viehkeää 1990-lukulaista tummanharmaata laminaattitasoa ja ruskeaa pyökkijäljitelmälaminaattiovea. Revimme vanhat lattiat irti, seinät maalattiin ja sitten lattiaksi asennettiin kolmisauvainen valkolakattu tammiparketti. Vielä puuttuvat kynnyslistat, keittiön kaapit ja kodinkoneet sekä osa jalkalistoista. Keittiön asennus on tilattu, mutta se saatiin vasta parin viikon päähän muuttopäivästä. Vanhojen materiaalien keskellä pohdin, että mitenköhän tänne voi kotiutua. Nyt, saatuaan meidän näköisen ilmeen, asunto alkaa tuntua jo omalta.

On siellä toki vielä jotain vanhaakin. Pikkuvessassa (joka on t-o-d-e-l-l-a pieni, siellä saa asioida kirjaimellisesti polvet suussa, jos mielii sulkea oven perässään) on edellisten asukkaiden jäljiltä viehättävä Havaiji-teema. Vai mitä sanotte tästä vessanrenkaasta:

En haluaisi arvostella edellisten asukkaiden makua, mutta tämän täytyy olla vitsi, right? Jokin sukulaisilta tai kavereilta tuparilahjaksi saatu kammotus, joka on asennettu paikalleen vitsin vuoksi ja jäänyt sitten siihen sattumalta? Huomatkaa erityisesti tuo homeiselta näyttävä tausta meritähtien takana. Jos tämä on jonkun mielestä supermakea, niin saa mieluusti tulla noutamaan! :)

Saimme muuten annettua kierrätykseen suurimman osan vanhoista materiaaleista. Keittiön alakaapit ja työtaso menivät eräälle opiskelijajärjestölle baaritiskiksi, kodinkoneista suurin osa kavereille. Loput haki Työ ja toiminta ry, jolle kelpasivat niin keittiön yläkaapit, kodinkoneet (mm. liesituuletin ja astianpesukone) kuin käyttökelpoiset lukkoponttilaminaatitkin. Heiltä saa tilattua kätevän noutopalvelun ja he ottavat vastaan myös lastulevykalusteita, jopa purkukuntoisia, jotka eivät Kierrätyskeskukselle kelpaa. Tämä vinkiksi muille pääkaupunkiseudulla tai lähialueilla kotejaan remppaileville.

Vielä on noin 30 muuttolaatikkoa pakkaamatta ja kellarin sisältöön en ole edes koskenut. Iloinen laatikkoruljanssi jatkuu siis heti työpäivän jälkeen. Vaikka kaikki turha lentääkin kirpputorille, niin onneksi uudessa kodissa on myös rutkasti säilytystilaa!

Ai niin. Lukaiskaapa tämä Huuto.netin myynti-ilmoitus kärpässienijakkarasta. Minusta se oli aika hauska.