Olhavan kiipeilykallio kohoaa jylhänä lammesta.
Menosuunta on ylöspäin.
Olhavanlammen aallot olivat kuin silkkiä.
Kuutinvuori sortui noin 9300 vuotta sitten. Mittasuhteita voi hahmottaa etsimällä vasemmassa kuvassa kivenlohkareiden seassa seikkailevan ryhmän ihmisiä.
Reitin varrella solisi useampiakin idyllisiä metsäpuroja.
Käpytikka tai palokärki on etsinyt itselleen lounasta tästä koivusta.
Ei pöllömpi leiripaikka.
Keväinen metsä heräili eloon ympärillämme. Puiden lehdet olivat juuri sitä kirkasta hennonvihreää, jonka sävyä on vaikea uskoa todeksi. Kuikka huusi järvellä, samoin kaakkurit, käki kukkui metsässä ja iltaisin leirinuotion lähellä lauloivat satakielet. Yöt olivat kylmiä ja välillä laavu paukkui tuulen mukana kuin bassorumpu.
Poimin tuliaiseksi kotiin pussillisen korvasieniä. Vielä nippu parsaa sekä muutama varhaisperuna kaupasta ja tadaa, luvassa on gourmetruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti