Anna mulle ne vastaukset

There Are Lilac Trees in My Part of Town -blogin Mervi haastoi minut vastaamaan kysymyksiin jo jokin aika sitten. Pahoittelut, että asia on venynyt, elämääni on mahtunut lähinnä partiota ja remonttia. Ostimme uuden, isomman asunnon jokin aika sitten ja siellä täytyy laittaa osapuilleen kaikki pinnat uusiksi ennen muuttoa.

1.    Mitä askartelit viimeksi?
En ole lainkaan askarteluihmisiä, mutta remontoinut olen sitäkin enemmän. Jos vanhan laminaatin irti repimistä ja seinien maalaamista ei lasketa askarteluksi, niin vastaan, että kortteja kavereille.

2. Oletko tyytyväinen lopputulokseesi?
Olen tyytyväisempi niihin sanoihin, joita kaverien kortteihin kirjoitin, kuin varsinaiseen askartelutyöhön.

3. Miten ilahdutat itseäsi sadepäivänä?
Hyvä kirja, teekuppi ja torkkuviltti ovat takuuvarma resepti onneen.

4. Miten viimeksi ilahdutit jotain muuta?
Annoin kiitosta hyvin tehdystä työstä ihmiselle, jolle kiitos kuului. Muita viime aikojen ilahdutuksia ovat olleet lähettämäni tsemppaavat postikortit sekä se, että jaoimme keittiöstämme vanhat kodinkoneet ym. ilmaiseksi niitä tarvitseville.

5. Jos voisit valita vain yhden kesäherkun koko kesäksi, mikä se olisi?
Ehdottomasti jäätelö. Rakastan jäätelöä, erityisesti suklaa-vanilja-sekoituspehmistä.

6. Viimeisin musiikkihankintasi?
CMX:n Aurinko, joka tarttui vitosella mukaan perinteisessä cd-levymuodossa.

7. Mistä otit viimeksi kuvan?
Piti ihan tarkistaa puhelimesta. Viimeisin otos on luontokuva metsätähdistä.

8. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
Aivan erityisesti rakastan sitä hetkeä keväästä, kun lumi on sulanut pois ja kaikki herää henkiin. Tiedättehän: hiirenkorvat, hento ruoho, pulleat silmut puissa ja kaikkialla tuoksuu auringon lämmittämä asfaltti.

9.  Kuka on lempikirjailijasi?
George Orwell.

10. Jos voisit viedä kahville kenet vain julkkiksen, kuka se olisi ja miksi?
Lady Gagan kanssa voisi olla antoisaa keskustella. Tai sitten Sir Paul Mc Cartneyn.

11. Jos siinä kahvilassa saisi mitä vain haluaa juuri silloin, mitä sinä tilaisit?
Lasin brittiläistä kuohuviiniä. Se kalkkikiviliuska, joka antaa arominsa Champagnen alueen viineihin, jatkuu kanaalin ali Ison-Britannian puolelle. Brittikuohuviinejä valmistetaan vähän ja ne myydään useimmiten tilausmyynnillä jo ennen sadonkorjuuta. Olen aina halunnut maistaa niitä.

Itse en tällä kertaa laita meemiä suoraan eteenpäin kenellekään ja kysymyksiäkin keksin vain kuusi. Napata saa silti, ken haluaa.

1. Jos olisit jokin eläin, mikä olisit?
2. Mikä olet horoskoopiltasi ja uskotko horoskooppeihin?
3. Keräiletkö jotain? Jos, niin miksi?
4. Kuvaile itsesi kolmella adjektiivilla.
5. Mistä olet ylpeä?
6. Jos saisit tehdä mitä tahansa välittämättä seurauksista, mitä tekisit?

Tällä kertaa kuvaton postaus, ehkä parannan tapani seuraavalla kerralla.

Metal up your ass

Se tuli, valtasi Kalasataman, kaikui kuulemma ainakin Kumpulaan ja Pihlajamäkeen asti.

Metallica.

@ Sonisphere 2012.

Nörttileluja

Kerään nörttileluja työhuoneeni hyllylle. Eilinen visiitti Kierrätyskeskukseen poiki kolme uutta yksilöä. Tehotyttö ja tuo pinkki tyyppi maksoivat 50 senttiä/kpl, lohikäärme oli ilmainen. Lisäksi löysin ilmaisosastolta yhden täysin ehjän Riihimäen Domina-juomalasin, joita minulla jo onkin ennestään.

Joskus, kun kävelen keväisessä tai kesäisessä Töölössä latte kädessäni, tuntuu vähän kuin olisin Pariisissa tai jossain muualla Keski-Euroopassa. Sanotaan, että Munkkiniemi on Helsingin Pariisi, mutta löytyy sitä kauneutta meiltäkin. Lähellämme sijaitsevat monet Töölön kauneimmista kaduista, kuten Museokatu ja Välskärinkatu.

Yksi Töölön parhaista asioista ovat pienet kivijalkaliikkeet. Esimerkiksi Töölöntorin Robert's Coffee sekä Gyosai-Sushi Runeberginkadulla ovat kerrassaan hurmaavia muutamine asiakaspaikkoineen. Töölön paperikauppa puolestaan myy Myyrä-tuotteiden, kirjepaperien ja postikorttien lisäksi kaikkea Töölöön ja töölöläisyyteen liittyvää. Kaupan omistaja Heikki Savola on jopa suunnitellut Töölöstä oman lautapelin.

Tällä hetkellä tekeillä ovat Töölö-pelikortit. Yksityiskohtia korttien kuviin voi ehdottaa 31.5. saakka. Palkinnot ovat aika hyvät, erilaisia lahjakortteja töölöläisiin liikkeisiin, ravintola Mottiin ja liikuntakeskus Motivukseen sekä sisustusarkkitehdin vierailu omaan kotiin.

Tunnelmia Repovedeltä

Vietin viikonlopun Repoveden kansallispuistossa. Repoveden maasto on harvinaisen jylhää ja puistossa sijaitsevat Kymenlaakson korkeimmat kohdat. Suosittelen ehdottomasti visiittiä, jos niille kulmille satutte, puistossa on paljon hienoa nähtävää.

 Olhavan kiipeilykallio kohoaa jylhänä lammesta.

Menosuunta on ylöspäin.

Olhavanlammen aallot olivat kuin silkkiä.

Kuutinvuori sortui noin 9300 vuotta sitten. Mittasuhteita voi hahmottaa etsimällä vasemmassa kuvassa kivenlohkareiden seassa seikkailevan ryhmän ihmisiä.

Reitin varrella solisi useampiakin idyllisiä metsäpuroja.

Käpytikka tai palokärki on etsinyt itselleen lounasta tästä koivusta.

Ei pöllömpi leiripaikka.

Keväinen metsä heräili eloon ympärillämme. Puiden lehdet olivat juuri sitä kirkasta hennonvihreää, jonka sävyä on vaikea uskoa todeksi. Kuikka huusi järvellä, samoin kaakkurit, käki kukkui metsässä ja iltaisin leirinuotion lähellä lauloivat satakielet. Yöt olivat  kylmiä ja välillä laavu paukkui tuulen mukana kuin bassorumpu.

Poimin tuliaiseksi kotiin pussillisen korvasieniä. Vielä nippu parsaa sekä muutama varhaisperuna kaupasta ja tadaa, luvassa on gourmetruokaa.

Autokomppaniassa

Ei sitten arvota. Poistin ton arvonnan täältä roikkumasta, kun ei siihen kukaan koko aikana osallistunut.

Meidän lähellä sijaitsee Taivallahden vanha autokomppania, joka on nyt tyhjillään. Tai no, yhdessä rakennuksessa harjoittelee Kaartin soittokunta. Rakennukset ovat 1930-luvulta ja niille on pohdittu vuosien sisällä yhtä sun toista käyttöä. Kasarmeilla vallitsee ympäröivän kaupungin hulinasta riippumaton, hiljainen tunnelma.

Sotilaskodista sai joskus kahvia ja munkkeja.

 Tietä autotalleille käyttää lähinnä autotallien edessä pesivä meriharakka.

 Maisema kohti Merikannontietä ja Kesäkatua. Ruskean talon toisella puolella lainehtii meri, toisella sammaleinen, lätäkköinen joutomaa.

 Bensiksellä ei kukaan enää tankkaa.

Autonraato on poistunut rekisteristä kauan sitten.

Kappale koskematonta taivasta.

 Lisää kasarmeista voi lukea esimerkiksi Esoteerinen maantiede -blogista.

Eikö ole uskomatonta, että näin suuri tontti näin lähellä keskustaa on näin kauan käyttämättä? Hylätyillä kasarmeilla on oma tunnelmansa, joka kannattaa käydä kokemassa, kun vielä ehtii. Tulevaisuudessa paikalle tulee ehkä asuintalo.

Jääkaappirunoutta

Meillä on jääkaapin ovessa runomagneetteja. Olkoot vaikka kuinka kliseisiä tahansa, olen kiintynyt niihin. Mitään muuta meidän jääkaapin oveen ei sitten olekaan kiinnitetty, inhoan erilaisia lippulappuja.

Näitä magneetteja saa jokainen meillä kävijä siirrellä vapaasti. Erityisesti bileiden jälkeen on kiva lueskella jääkaapin ovea ja katsoa kaverien uusimmat hengentuotokset ja viestit. :) Pyrin myös purkamaan vanhoja runoja välillä, jotta uusia syntyisi. Ensin otan kuitenkin kaikista kuvat, jotta muisto säilyy tulevaisuuteen. Erityisesti allaoleva värssy riemastutti kovasti joidenkin pippaloiden aikana:

Hauska voisi olla myös liitutauluseinä, johon vieraat voisivat vapaasti kirjoitella. Tosin itse olen allerginen taululiidulle. Lisäksi epäilen, että ne liidut olisivat sitten aina hukassa tai murskana lattialla seinän alapuolella.

Mitä teillä on jääkaappienne koristeina, vai oletteko ovienne suhteen nollatoleranssilinjalla?

Lasilöytö

Riihimäen lasin Kotilasi-sarja herättää monessa nostalgisia väristyksiä. Niin myös minussa. Pienenä mökillä join Hertta- ja Domina-sarjan juomalaseista mehua ja erityisesti Hertoista tykkäsin. Niinpä, kun taannoin löysin Vallilan Jade-kirppikseltä kuusi priimakuntoista Domina-lasia yhteensä neljällä eurolla, en kauan miettinyt. Niiden seuraksi olen ostanut Kierrätyskeskuksesta kuusi Assi-lasia 50 sentillä kappale.

Assit kuvassa vasemmalla, Dominat oikealla. Pienenä tuo Dominan kuvio muistutti mielestäni sateenkaarta. Tällä hetkellä nämä juomalasit majailevat keittiön yläkaapissa Tutkijan silmiltä piilossa. Meillä nimittäin oli melko paljon juomalaseja kaapeissa jo ennen kuin bongasin nämä... :)

Kotilasi-sarja on tukevatekoista, kestävää käyttötavaraa, josta ei kirppiksillä kannata paljon pyytää/maksaa. Myös Huutonetissä näkee näitä usein, mutta sellaisin hinnoin, joita ainakaan minä en näistä maksaisi, oli Riihimäkeä tai ei. Jos Kotilasien historia kiinnostaa, kannattaa lukea myös 70-luvulta, päivää! -blogin postaus aiheesta.

Ulkona on ihan kevät. Teimme eilen pitkän kävelyn merenrannalla. Vastaan tuli ihmisiä ilman takkia, jotkut jopa teepaidoissa. Mestaritallin takana koriskentällä pelaajat olivat sortseissa ja hihattomissa paidoissa. Ilmassa lenteli sitruunaperhosia, valkoposkihanhet ja merilokit kärkkyivät jäätelökioskin asiakkaiden tötteröitä. Lintuharrastajakaveri oli nähnyt jo ensimmäisen pääskysenkin.

Ja suloiset, herkät sinivuokot kukkivat.