Libanonilaista leipää ja tunnustus

Pidimme itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä pienet 50–60 hengen kekkerit. Tarjoiluina oli muun muassa paria erilaista suolaista piirakkaa, salaattia, hummusta (tässä ohjeessa neuvottu tahinin korvaaminen paahdetuilla seesaminsiemenillä ja seesamiöljyllä tuotti btw entistä herkumman tahnan), tapenadea ym. vegaanisia tahnoja ja libanonilaista leipää. Brownieitakin tein ihan tapporeseptillä. Yleensä en tykkää mistään taikinoista piparitaikinaa lukuun ottamatta, mutta tämä oli ihanaa. Kai nyt, kun valmistus alkaa siten, että otetaan litra sokeria, puoli kiloa voita, 8 kananmunaa ja pari levyä tummaa suklaata. Omnomnom.

Libanonilainen leipä tahnojen kanssa oli ihan ässää. Ideana on se, että leivän avulla on helppo tarttua kaikkeen. Valmistus tapahtuu siten, että tehdään taikina, annetaan sen kohota hellan vieressä pari tuntia, pilkotaan se pieniin paloihin (ohje käskee tehdä 8 palaa, mä tein varmaan noin 18 koska halusin vähän pienempiä leipiä), kaulitaan palat ohuiksi lettusiksi ja paistetaan ne öljyämättömällä teflonpannulla, noin minuutti per puoli.

Ylimmässä kuvassa näkyy myös lempparikeittiövälineeni. Olen ostanut (tai siis ruinannut mummua ostamaan itselleni) lasten puukaulimen joskus pienempänä Kuopion torilta. Minikaulin on ihan korvaamaton väline esim. näiden leipien tai venäläisten hapankaalipiirakoiden teossa. Hapankaalitäytettä muuten kandee modata lisäämällä siihen snadisti seesaminsiemeniä.

Uusi keittiö on villinnyt minut. Ennen leivoin ehkä kerran vuodessa ja kokkasin vain kun oli pakko, nyt kutsumme koko ajan ystäviä kylään ja kokkailemme muutenkin enemmän kuin ennen. Etenkin noi tammitasot ovat ihan parhaat, olkoonkin, että niitä joutuu välillä öljyämään.

Kiitos myös tunnustuksesta There Are Lilac Trees in My Part of Town -blogin Merville!

Ohjeiden mukaan tunnustuksen saajan:
1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle neljälle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle neljälle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan neljä satunnaista asiaa itsestään.

Mä skippaan nyt kylmästi kohdat kaksi ja kolme, koska tämä on varmaan kiertänyt jo koko blogosfäärin. Paitsi jos et ole saanut tätä, niin nappaa toki mukaasi. :) Ja ne neljä asiaa, mitä ette ehkä minusta vielä tienneet:

1. Rakastan hyviä viskejä. Erityisesti skottilaista savunmakuista, mutta myös hedelmäisempi irlantilainen kelpaa mainiosti. Kävisin Pikkulinnussa paljon useammin, jos sinne olisi Töölöstä yhtä lyhyt matka kuin esimerkiksi Tinttiin. Tilaan viskini rinnalle lasillisen vettä.

2. Musiikkimakuni sisältää kaikkea Beatlesista Metallican ja Die Toten Hosenin kautta Dj Boboon. Kuuntelen paljon progea. Lempibändini kautta aikojen on Pink Floyd.

3. Sana 'samppanja' kirjoitetaan samppanja. Ei shamppanja, eikä varsinkaan shampanja. Jostain syystä tuo kirjoitusvirhe saa minut näkemään aivan erityisellä tavalla punaista, vaikka en muuten varsinainen kielipoliisi olekaan. Oi shampanjistit, miksi ette puhu myös vaikkapa vhiskistä tai cognjakista?

4. Symppaan Itä-Helsinkiä ja mielestäni Helsingin kauneimmat rannat löytyvät Vuosaaresta. Period. Paitsi unohtakaa Aurinkolahden rantabulevardi ja tsekatkaa sen sijaan viereiset Kallahdenharju ja Skatanniemi.

Vieraat muuten kehuivat sekä tarjoiluja että meidän kotia yli äyräiden, mistä tuli tosi hyvä mieli. On kiva kutsua porukkaa kylään, kun vihdoin on sellainen koti, johon mahtuu. Osa vieraista on toki kahlannut uskollisesti meidän bileet läpi aina sieltä 13 neliömetrin opiskelijasoluhuoneesta asti, parin noin 50-neliöisen kämpän kautta nykyiseen lukaaliin. Joukkoa on jatkettu sitten vuosien varrella aina uusilla tuttavuuksilla ja lopputuloksena on harvinaisen kiva lähipiiri. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana!

Koska meillä on joulu?

Taas koittaa yksi aika vuodesta, jolloin olen monen mielestä varmasti huono ja tyhmä bloggaaja, koska en jaksa innostua katalogeista, valosarjoista, korttiaskartelusta.

Olen nimittäin niin antijouluvalmisteluihminen kuin olla voi. Tykkään kyllä joulusta, mutta en siihen valmistautumisesta, tykkään perheen kanssa yhdessäolosta ja rauhoittumisesta, mutta en häslingistä, katalogeista ja kaupallisesta tauhkasta. Joululahjoja neulon ja väsään toki paketteja varten jo syksystä alkaen, mutta varsinaiset joulukoristelut ja muut meillä hoidetaan vasta jouluna. Silloinkaan omaan kotiin ei tule mitään koristuksia, vaan kaikki tehdään anoppilassa. Koristukset ja valosarjat muilla ovat usein ihan kivoja, mutta omassa kodissa ne jostain syystä tuntuvat vain turhalta krääsältä.

Alan kuunnella jouluradiota suunnilleen 18.12. paikkeilla (hymyillen hulvattomille sanoituksille, kuten sille biisille missä lauletaan jotain että "talven keskeltä tuoksahtaa", tsih). Vältän kauppoja marraskuun puolivälistä alkaen, koska ryysis ja tingelitangeli käyvät hermoilleni. Piparitalo leivotaan 23.12. ja syödään tapaninpäivänä, eli kauan se ei ehdi koristeena komeilla. Kuusi haetaan aatonaattona ja koristellaan vasta aattona. Minikuusi minulla on ollut viimeksi kymmenvuotiaana. Joulukukkia en ole hankkinut ikinä, koska aikanaan extrasin kukkakaupassa ja sain joulutähdistä, sypresseistä ja amarylliksistä yliannostuksen. Hyasinteille olen allerginen.

Meillä ei ole jouluverhoja, joulumattoja, joulukranssia, jouluvaloja eikä joulupöytäliinoja. Kynttilöitä poltan muutenkin läpi koko pimeän vuodenajan, joten nekään eivät liity meillä erityisesti jouluun. Partiolaisten joulukalenterin ostan joka vuosi ja siitäkin unohdan usein avata puolet luukuista ajallaan. Joulukorteista askartelen ja lähetän vain ne pakolliset muutamille tuttavapariskunnille, muut sukulaiset ja ystävät saavat omat korttinsa tammikuussa, jolloin matkailen perinteisesti. Teen suurimman osan joululahjoista itse, harrastan pehmeitä paketteja, pyrin mahdollisimman vähän ympäristöä kuluttavaan jouluun.

Tänä vuonna ajattelin tosin tehdä korttien suhteen poikkeuksen. Pakollinen joulu -blogi nimittäin antoi niin hyvän idean, että se on pakko toteuttaa. (Kumpikin edeltävä linkki heittää aikuissisältö-disclaimerin. Se johtuu tuossa blogissa 29.11. julkaistusta postauksesta, jossa on yksi aikuishenkinen kuva. Muut postaukset ovat tähän mennessä olleet ei-disclaimeria vaativia, joten riskit voi huoletta hyväksyä ja skipata tuon yhden postauksen, ellei halua sitä nähdä). Tuo blogi on muutenkin ainakin tästä tylleröstä ihan mielettömän hupaisa, tarjoaa erilaisia näkökulmia joulun odotukseen. :)

Luen silti ihan kiinnostuneena teidän muiden joulupostauksia. Voin nauttia kuvista, joita postaatte koristeista teidän kodeissanne. Nautin siitä, että muut nauttivat joulun odotuksesta jo nyt. Minä tulen perässä sitten, kun kalenterista on avattu noin 18 luukkua.

Kesäkurpitsa-fetapasta

Talven kunniaksi hiven hiilaritankkausta. Valkkaa rinnalle hyvä viini tai nauti lasillinen Päijänteen kirkasta (tai mistä vesistöstä nyt ikinä taloutenne juomavesi pumpataankaan).

Nippu spagettia, niin että siitä riittää kahdelle

pari rkl oliiviöljyä
2 pientä kesäkurpitsaa (Anton & Antonista saa sellaisia sormenpaksuisia luomuja)
2 valkosipulinkynttä
reipas kourallinen vihreitä papuja pakasteesta
kourallinen pakasteherneitä
puoli purkkia fetakuutioita
ripaus timjamia ja rosmariinia
suolaa ja pippuria myllystä

loraus valkoista tryffeliöljyä
palanen parmesaania

Pistä spagetit kiehumaan. Keittovesi saa olla reilusti suolattua niin, että se muistuttaa melkein merivettä. Keitä spagetit al denteksi.

Spagetin kiehuessa pilko kesäkurpitsat ja murskaa valkosipulit, pyörittele niitä pannulla lorauksessa oliiviöljyä. Heitä pavut ja herneet sekaan, kypsentele jokunen minuutti ja mausta yrteillä sekä suolalla ja pippurilla. Laita levy pois päältä ja sekoita fetakuutiot kasvisten joukkoon. Älä jätä pannua kuumalle levylle niin, että fetakuutiot ehtivät sulaa.

Valuta pastasta keitinvesi pois lävikössä ja annostele spagetti kahdelle (syvälle) lautaselle. Sekoita loraus valkoista tryffeliöljyä kummallakin lautasella pastan sekaan, lisää sitten kasvis-fetasekoitus ja raasta pinnalle parmesanista lastuja. Myös musta tryffeliöljy käy, mutta valkoisessa on voimakkaampi maku.

Sytytä kynttilät. Nauti. Naura ruokaseurasi kanssa, anna romantiikan räiskähdellä, tai nosta jalat vastapäiselle tuolille, jos kukaan ei ole näkemässä.

Designistä ja taiteesta

Kävimme viime viikonloppuna kiertelemässä kierrätettyjä designhuonekaluja myyvissä liikkeissä. Niinpä pistäydyimme tietenkin Helsinki Second Handissa. Tarkoituksena oli löytää tarjoilupöytä ruokasaliin ja ehkä baaripöytä keittiöön. Kumpaakaan ei löytynyt, mutta...

mesta on ehdoton paratiisi sekä maalaisromanttisen sisustuksen ystäville että 1960–1970-lukuja fanittaville. Silti koko puljusta mukaan tarttui vain yksi Pirkko Stenrosin suunnittelema Muuramen Kolmonen makuuhuoneessa jo olevien rinnalle. Säilytystilaa tarttee aina.

Vintage Design Outlet on muuttanut Lauttasaaresta Jätkäsaareen. Uudet tilat sijaitsevat viimeisessä rantamakasiinissa ennen Länsisatamaa. Myynnissä on ihan sikana Artekia ja kaikenlaisia herkkuja. Rockabilly poikamies voisi ostaa täältä kämppäänsä vaikkapa toimivan vanhan ajan jukeboksin, jonka musavalikoimassa oli Dannya, Baddingia ja muuta ikivihreää.

Olen sitä mieltä, että hyvä designhuonekalu on sijoitus. Se kestää polvesta toiseen – esim. meillä on Artekin 69-tuoleja anopin lapsuudenkodista – ja sen saa myös aina myytyä eteenpäin. Uusi muste -blogin Mikko kirjoitti torstaina aika osuvasti designhuonekalujen kopioinnista. Sanon amen sille. Minua on aina ärsyttänyt esim. Ikeassa ne asiat, jotka muistuttavat olennaisesti jotain jonkun tunnetumman suunnittelijan tuotetta.

En oikein tiedä myöskään, miten suhtautuisin Aava Helsinkiin. Tykkään itse käydä taidenäyttelyissä ja jos joku teos jää mietityttämään, saatan ostaa sen. Minusta on mukavaa tukea kotimaisia taiteilijoita ja mielestäni taide on asia, johon sopii vähän satsatakin rahaa. Vaikka Aava Helsingin konseptissa taiteilijat ovatkin itse mukana, ja saavat varmaankin kopioitujen teostensa myynnistä korvauksen, ostan itse kuitenkin mieluummin juuri sen nimenomaisen työn, jota taiteilija on itse maalaillut ateljeessaan tai työhuoneellaan inspiraation vallassa, johon hän on itse käyttänyt lukemattomia työtunteja, jonka jokaiseen siveltimenvetoon hänellä on henkilökohtainen suhde. On hyvä, että taidetta tuodaan kaikkien ulottuville. Mutta katoaako teoksen sielusta osa kopioitaessa?

Punaista

Olen viime aikoina nähnyt kirppareilla ja muuallakin pelkkää punaista. Ja tietysti myös mukissa, sillä syyskuun alussa aloittamani glögikausi on nyt edennyt siihen pisteeseen, jossa siitä voi puhua myös julkisesti.

 Samanlaisia sydän- ja apilakuppeja on ollut myynnissä ainakin Hämeentien Fidassa ja Hietalahden kierrätyskeskuksessa. En ostanut näitä, koska meillä on kuppeja tarpeeksi, mutta nappasin kuvan iphonella, kun olivat niin söpikset. Näistä saisi nopeasti kerättyä aika isonkin sarjan.

Tämä korttipelipaita roikkui niin ikään henkarissaan Hämeentien Fidassa. Aivan liian taiteellinen (ja iso) minun tyyliini, mutta omalla tavallaan aika hauska silti, eikös?

Vielä menovinkki pk-seutulaisille tälle päivälle: Malmin uudessa Parkourkeskuksessa on tänään avoimet ovet klo 18–22. Eli ei muuta kuin sisäpelikengät tai kiipeilytossut mukaan ja kokeilemaan parkouria ja boulderointia ilmaiseksi! Tuo mesta on pakko tyypata asap, ehkä siisteintä ikinä. :)

Kiipeilytunnelmia

Minä en totisesti ole tässä videossa mukana, mutta linkkaan silti, koska tämä pätkä kertoo aika hyvin, miksi tykkään harrastaa kaikkea ulkoilmassa ja etenkin vuorilla, miksi se ääni, kun alppimono kliksahtaa sukseen kiinni, on minusta ihana, ja miksi kuljen vapaaehtoisesti jyrkissä paikoissa köyden jatkona.


Girls' Summer in the Alps from aadee on Vimeo.

Pätkässä on siis alppikerholaisia ym. Chamonixissa ja La Gravessa viime kesänä. Krediitit videosta kuuluvat Anne Dahlgrenille.

Ai miten tämä liittyy aiheeseen? Ei mitenkään, paitsi että hehkuti ihkuti, alppihiihto- ja jääkiipeilykausi on kohta ovella jälleen. \o/

Perjantain ratoksi

Perjantai. Toiset voivat istua silloin aloilleen, nostaa jalat rahille ja sekoitella itselleen drinkin. Me muut, joilla on ilta- ja etenkin viikonloppupainotteisia harrastuksia, lähdemme seminaariin keskelle metsää.

Meillä sekoitellaan usein drinkkejä, viikolla lähinnä alkoholittomia, viikonloppuisin joskus alkoholilla. Omia suosikkejani ovat Irma, omenamartini ja tietenkin Cosmopolitan, josta teen usein alkoholittomia sovelluksia.

Alkoholittomaan Cosmopolitaniin tarvitset
3,5 cl     karpalomehua
1,5 cl     limemehua
2 cl     appelsiinimehua
1 cl  sokerilientä

Mittaa ainekset shakeriin parin jääpalan kanssa ja ravista. Tarjoile cocktaillasista, jonka reunassa on limelohko.

Sokerilientä tarvitaan moniin drinkkeihin. Sen voit keittää itse:

Pane pieneen kattilaan  1 dl sokeria ja 1 dl vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Säilytä sokeriliemi pullossa jääkaapissa.

Iloista viikonloppua kaikille!