Libanonilainen leipä tahnojen kanssa oli ihan ässää. Ideana on se, että leivän avulla on helppo tarttua kaikkeen. Valmistus tapahtuu siten, että tehdään taikina, annetaan sen kohota hellan vieressä pari tuntia, pilkotaan se pieniin paloihin (ohje käskee tehdä 8 palaa, mä tein varmaan noin 18 koska halusin vähän pienempiä leipiä), kaulitaan palat ohuiksi lettusiksi ja paistetaan ne öljyämättömällä teflonpannulla, noin minuutti per puoli.
Ylimmässä kuvassa näkyy myös lempparikeittiövälineeni. Olen ostanut (tai siis ruinannut mummua ostamaan itselleni) lasten puukaulimen joskus pienempänä Kuopion torilta. Minikaulin on ihan korvaamaton väline esim. näiden leipien tai venäläisten hapankaalipiirakoiden teossa. Hapankaalitäytettä muuten kandee modata lisäämällä siihen snadisti seesaminsiemeniä.
Uusi keittiö on villinnyt minut. Ennen leivoin ehkä kerran vuodessa ja kokkasin vain kun oli pakko, nyt kutsumme koko ajan ystäviä kylään ja kokkailemme muutenkin enemmän kuin ennen. Etenkin noi tammitasot ovat ihan parhaat, olkoonkin, että niitä joutuu välillä öljyämään.
Kiitos myös tunnustuksesta There Are Lilac Trees in My Part of Town -blogin Merville!
Ohjeiden mukaan tunnustuksen saajan:
1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus
3. Ilmoittaa näille
4. Kertoa
Mä skippaan nyt kylmästi kohdat kaksi ja kolme, koska tämä on varmaan kiertänyt jo koko blogosfäärin. Paitsi jos et ole saanut tätä, niin nappaa toki mukaasi. :) Ja ne neljä asiaa, mitä ette ehkä minusta vielä tienneet:
1. Rakastan hyviä viskejä. Erityisesti skottilaista savunmakuista, mutta myös hedelmäisempi irlantilainen kelpaa mainiosti. Kävisin Pikkulinnussa paljon useammin, jos sinne olisi Töölöstä yhtä lyhyt matka kuin esimerkiksi Tinttiin. Tilaan viskini rinnalle lasillisen vettä.
2. Musiikkimakuni sisältää kaikkea Beatlesista Metallican ja Die Toten Hosenin kautta Dj Boboon. Kuuntelen paljon progea. Lempibändini kautta aikojen on Pink Floyd.
3. Sana 'samppanja' kirjoitetaan samppanja. Ei shamppanja, eikä varsinkaan shampanja. Jostain syystä tuo kirjoitusvirhe saa minut näkemään aivan erityisellä tavalla punaista, vaikka en muuten varsinainen kielipoliisi olekaan. Oi shampanjistit, miksi ette puhu myös vaikkapa vhiskistä tai cognjakista?
4. Symppaan Itä-Helsinkiä ja mielestäni Helsingin kauneimmat rannat löytyvät Vuosaaresta. Period. Paitsi unohtakaa Aurinkolahden rantabulevardi ja tsekatkaa sen sijaan viereiset Kallahdenharju ja Skatanniemi.
Vieraat muuten kehuivat sekä tarjoiluja että meidän kotia yli äyräiden, mistä tuli tosi hyvä mieli. On kiva kutsua porukkaa kylään, kun vihdoin on sellainen koti, johon mahtuu. Osa vieraista on toki kahlannut uskollisesti meidän bileet läpi aina sieltä 13 neliömetrin opiskelijasoluhuoneesta asti, parin noin 50-neliöisen kämpän kautta nykyiseen lukaaliin. Joukkoa on jatkettu sitten vuosien varrella aina uusilla tuttavuuksilla ja lopputuloksena on harvinaisen kiva lähipiiri. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti