Tossut minihipsterille

Lähipiiriin on tulosssa taas useampi vauva. Virkkuukoukku on siis suihkinut, koska pitäähän minihipstereillä kengät olla. Itsekin omistan useammat Converset, joista kuvassa parit. Pinkit ovat melkein loppuun käytetyt, on siinä hilkulla, ettei pohjasta mene pikkusormi läpi. Onneksi kaapissa odottavat mm. oliivinvihreät tossut käyttöönottoa.

Virkattuihin tossuihin mulla ei ole mitään ohjetta, mutta niitä varmaan löytyy netistä pilvin pimein. Ainakin Ravelryssä on ja tämä portugalilainen kuva kuvalta -ohje näyttäis kans aika hyvältä.

Maalattu pikkupöytä

Kun muuttaa isompaan asuntoon, osa tarvittavista huonekaluista puuttuu. Olen metsästänyt olohuoneeseen jonkinlaisia tasoja, joiden päälle voisin asettaa esimerkiksi kaiuttimet. Ensin ajattelin Lack-tasoja, mutta ne ovat vähän persoonattomia. Sitten työmatkan varrella olleelta roskalavalta löytyi kaunislinjainen pöytä, jonka muoto sopii asuntoomme ja joka ratkaisi ongelman. Väri ei kuitenkaan miellyttänyt.

Kannoin pöydän kotiin, putsasin siitä pölyt ja avasin maalipurkin. Ei muuta kuin suti käteen ja maalia pintaan, kolme kerrosta...

...ja tadaa, lopputulos on juuri sopiva sohvamme viereen. Valkolakatun parketin päällä valkoiset huonekalut näyttävät ihanan neutraaleilta. Edellisessä asunnossamme oli perusvärinen tammiparketti, joka oli kyllä tosi kaunis, mutta jonka päällä kaikki valkoinen loisti todella vaaleana.

Tykkään siitä, että kalusteella on historia ja tarina. Mitähän tämäkin pöytä kertoisi, jos se osaisi puhua?

Sibeliuspuistossa

Auringonlaskun aikaan loppukesäisessä Sibeliuspuistossa on melkein japanilainen fiilis.

Vielä kun ne putsaisivat sorsalammikon pinnan tuosta kaikesta ällöstä dädästä, mitä siinä kelluu. Sorsia itseään se ei tosin tunnu pahemmin haittaavan.

Dyykkausreissulla

Ihmiset heittävät roskalavoille käsittämättömiä juttuja. Eilen bongasin Pursimiehenkadulta jätelavalta muun muassa pinon vanhoja matkalaukkuja (vinkkinä niitä sisustuksessa käyttäville, tsiigailkaa lavoille). Lisäksi siellä oli kaksi ihan hyväkuntoista työtuolia, uusia pehmusteita kaipaava vaaleasävyinen sohva, kaunis puinen verhotanko, kaksi keittolevyä sisältävä keittotaso ja pari nojatuolia.

En ottanut Pursimiehenkadulta mitään mukaani, mutta toiselta lavalta matkan varrelta dyykkasin itselleni kauniin, käyttämättömän nahkalompakon.

Sen sijaan Hermannista dyykkasin jokin aika sitten täyspuurunkoisen, ehkä 1960-lukulaisen vanhan nojatuolin (korjatkaa vuosikymmen, jos olen väärässä). Pehmusteet puuttuivat, mutta runko oli hyvässä kunnossa. Miten joku onkin voinut heittää tämän pois, no, toisen roska on toisen aarre.

Sitten matkustin tuolin kanssa ratikalla kotiin. Lapsiperheet katselivat epäluuloisina, kun raahasin rungon ratikan keskiosaan. Pelkäsivät kai, että vien sen kanssa yhden vaunupaikoista. En vienyt, tuoli mahtui kivasti nivelen kohdalle.

Sitten kotona pyyhin rungon kaikkialta puhtaaksi, mittasin tuolin osat ja painelin Etolaan ostamaan vaahtomuovia pehmikkeeksi. Sieltä sitä saa ihan omien mittojen mukaisia palasia. Ikea-reissulta vielä valkoista verhoilukangasta, ompelukoneella surrur ja voila, tuolilla on aivan uusi ilme, josta valokuva tulee aivan lähiaikoina. Kokonaisbudjetti tuolin kunnostukseen oli ehkä 35 euroa.

Edellisen postauksen löydöistä yksi kippo sai viikonloppuna täytteekseen valkoisia viinimarjoja. Omnomnom, kyllä nyt kelpaa. Ihania varsinkin maustamattoman kevytviilin kanssa iltapalaksi.

Jostain rakennusjätelavalta pitäisi dyykata vielä palanen kakkosnelosta sohvapöydän tekoa varten. Voisihan sitä toki ostaakin, mutta periaatteessa kannatan enemmän dyykkausta. Olen katsastellut läpi vaikka kuinka monta lavaa, mutta sopivaa pätkää ei ole vielä löytynyt. Vinkata saa, jos keksii sellaisen jostain.

Löytöjä – fynd

Hotelli Scandic Continental kirppisteli Taiteiden yössä. Minun mukaani tarttui sieltä kuudella eurolla varsinainen satsi ihania, patinoituneita metalliastioita. Myynnissä oli myös kaikenlaisia laseja pilkkahinnoin sekä vanhoja huonekalukaunottaria, jotka myytiin huutokauppamenetelmällä. Ne huonekalut, joita ei saatu kaupaksi tai joista tuli liian alhaisia tarjouksia, tulevat kuulemma nettiin myyntiin myöhemmin.

 Siinä on tähtikuvioista tuikkukippoa, isompaa ja pienempää jalallista metalliskoolia, ovaalinmuotoinen vati ja ennen kaikkea kuusi ihanasti patinoitunutta kaksikahvaista astiaa. Ne on alun perin tarkoitettu sokeripalojen tarjoiluun, minä ajattelin ne nähdessäni pannacottaa. Tai mitä tahansa muutakin jälkiruokaa.

Ne ovat juuri oikean kokoisia ja näköisiä. A vot, kun keittiöremppa valmistuu, niin ostan taas kukkia, katan saarnipöydällemme tunnelmallisen liinan, sytytän kynttilät tuikkukippoihin, valmistan ovaalivadille alkuruoan, sokeriastioihin jälkiruoan ja jalallisesta pikku skoolista tarjoan suklaakonvehteja kahvin kanssa, vähän niin kuin Elitessä tehdään.

Mainitsinko keittiöremontin? Alan ammattilaiset ovat tehneet hyvää työtä, mutta itse alan olla kyllästynyt jääkaapittomaan ja muutenkin keittiöttömään elämään. Kirjastohuone on täynnä muuttolaatikoita, koska keittiön yläkaappeihin ei saa laittaa mitään ennen kuin sähkömies on hoitanut hommansa loppuun. Ja arvaattekos, mitä ne muuttolaatikot sisältävät? Tattadaa, kaikki astiamme.

Mutta kestän kaiken, koska keittiöstä tulee ihana.

Jäähyväiset vanhalle kodille

Huomenna tulee täyteen ensimmäinen viikko uudessa kodissa. Laatikoiden purku on vienyt lähes jokaisen illan viikosta, eikä kaikki silti ole vielä paikallaan. Ruokapöytä mahtuu jo melkein ruokasaliin.

Siivottuamme vanhan kodin loppuun asti makasimme hetken olohuoneen parketilla rinnakkain, katsellen valojen ja varjojen leikkiä asunnon katossa. Olen aina rakastanut sitä tapaa, jolla olohuoneen erkkeri-ikkuna heijastaa ohi ajavien autojen ajovalot kattoon.

Samoin rakastan ohi ajavien ratikoiden kolinaa. Siitä onneksi saamme nauttia edelleen. Muutimme suuren kadun varresta toiseen asuntoon suuren kadun varressa ja moni on kysynyt, kuuluuko liikenteen melu asuntoomme häiritsevästi. Vastaus on ei, triplaikkunalasit pitävät melun kyllä melko tiiviisti asunnon ulkopuolella. Sen sijaan Olaus Petrin kirkon kellot kuuluivat vanhaan asuntoomme todella hyvin.

En ollut koskaan tajunnutkaan, miten täynnä muistoja se asunto oli. Osa haikeita, sillä olen viettänyt siellä varmasti tähänastisen elämäni vaikeimmat hetket. Osa hyviä, esimerkiksi liittyen niihin hetkiin, jolloin olemme kutsuneet ystäviä juhlimaan. Drinkkibaari pelasi, juoma virtasi, nauru pulppusi, ihmiset säteilivät ja kaikilla oli mukavaa.

Vanhasta luopuminen oli haikeaa. Tyhjät huoneet jäivät odottamaan uutta asukasta, kaihtimet surullisesti melkein puoleen väliin asti kiinni. Täällä on ollut hyvä elää ja asua.

Uutta kotia rakentamassa

Hetken kestäneeseen blogihiljaisuuteen on syy: remontti. Ostimme hetkinen sitten uuden asunnon saman korttelin toisesta päästä ja sitä sitten on pistetty urakalla uuteen uskoon. Tällä hetkellä elämme muuttolaatikkopinojen keskellä, huomenna pitäisi siirtää kamppeet muutaman talon verran ylämäkeen.

Joitakin vaihekuvia  remontin keskeltä:

 Keittiö riisuttiin purkuvaiheessa lähes alkutekijöihinsä.

Nyt siellä on jo lattia. Kaapit ja tasot pitäisi vielä asentaa.

Parkettipinot täyttivät jossain vaiheessa ruokasalin.

Olohuone on kaunis ja yli kolme metriä korkea. Riemukaaren muotoinen komero 

jatkuu seinän sisällä ovensuun yläpuolelle, kipsikoristeen taakse.

Suurimmassa osassa asuntoa oli vaahteran värinen laminaattilattia, keittiössä ja eteishallissa ruskeita linoleumilaattoja. Niiden alla oli toinen kerros laminaattia, tällä kertaa harmaata. Joku oli menneiden vuosikymmenien uudistusbuumin aikana päättänyt ilmeisesti korvata sillä alkuperäisen lautalattian...

Keittiö oli viehkeää 1990-lukulaista tummanharmaata laminaattitasoa ja ruskeaa pyökkijäljitelmälaminaattiovea. Revimme vanhat lattiat irti, seinät maalattiin ja sitten lattiaksi asennettiin kolmisauvainen valkolakattu tammiparketti. Vielä puuttuvat kynnyslistat, keittiön kaapit ja kodinkoneet sekä osa jalkalistoista. Keittiön asennus on tilattu, mutta se saatiin vasta parin viikon päähän muuttopäivästä. Vanhojen materiaalien keskellä pohdin, että mitenköhän tänne voi kotiutua. Nyt, saatuaan meidän näköisen ilmeen, asunto alkaa tuntua jo omalta.

On siellä toki vielä jotain vanhaakin. Pikkuvessassa (joka on t-o-d-e-l-l-a pieni, siellä saa asioida kirjaimellisesti polvet suussa, jos mielii sulkea oven perässään) on edellisten asukkaiden jäljiltä viehättävä Havaiji-teema. Vai mitä sanotte tästä vessanrenkaasta:

En haluaisi arvostella edellisten asukkaiden makua, mutta tämän täytyy olla vitsi, right? Jokin sukulaisilta tai kavereilta tuparilahjaksi saatu kammotus, joka on asennettu paikalleen vitsin vuoksi ja jäänyt sitten siihen sattumalta? Huomatkaa erityisesti tuo homeiselta näyttävä tausta meritähtien takana. Jos tämä on jonkun mielestä supermakea, niin saa mieluusti tulla noutamaan! :)

Saimme muuten annettua kierrätykseen suurimman osan vanhoista materiaaleista. Keittiön alakaapit ja työtaso menivät eräälle opiskelijajärjestölle baaritiskiksi, kodinkoneista suurin osa kavereille. Loput haki Työ ja toiminta ry, jolle kelpasivat niin keittiön yläkaapit, kodinkoneet (mm. liesituuletin ja astianpesukone) kuin käyttökelpoiset lukkoponttilaminaatitkin. Heiltä saa tilattua kätevän noutopalvelun ja he ottavat vastaan myös lastulevykalusteita, jopa purkukuntoisia, jotka eivät Kierrätyskeskukselle kelpaa. Tämä vinkiksi muille pääkaupunkiseudulla tai lähialueilla kotejaan remppaileville.

Vielä on noin 30 muuttolaatikkoa pakkaamatta ja kellarin sisältöön en ole edes koskenut. Iloinen laatikkoruljanssi jatkuu siis heti työpäivän jälkeen. Vaikka kaikki turha lentääkin kirpputorille, niin onneksi uudessa kodissa on myös rutkasti säilytystilaa!

Ai niin. Lukaiskaapa tämä Huuto.netin myynti-ilmoitus kärpässienijakkarasta. Minusta se oli aika hauska.