Lahjontaa

 Lyhyt katsaus joihinkin väsäyksiin, jotka löysivät tiensä joulupaketteihin.

Yhden työtoverin ekaluokkalainen tytär sai Barbien vaatteita. Muun muassa pinkin mekon kesäisempiin leikkeihin, sekä villapaidan ja punaisen pipon talvisempaa säätä varten. Nämä on neulottu Sticka till Barbien ohjeilla. Tuo sivusto on muuten ihan mahtava, sieltä löytyy yli tuhat ilmaista neuleohjetta barbeille. Peppi Pitkätossun asu, hääpukuja, Lucian asu, Abban euroviisuvermeet, Tre Kronor -pelipaita... you name it.  Accessories-osastosta löytyy laukkuja, kasseja, hattuja, häähuntu...

Ompelin toisten työtoverien joulupaketteihin Maria Halkilahden ohjeella teepussilompakot, jotka täytin Clipperin After Dinner Mints -teellä. Rinnalle laitoin levyn Green & Black -reilun kaupan luomuminttusuklaata.

Tapaninpäivän talo

Joulu meni perheen kanssa juhliessa ja flunssassa. Piparitalo selvisi tapansa mukaan aatonaatosta tapaninpäivään asti. Eilen se sitten syötiin (tai no, puolet siitä, syöjiä oli 14, mutta tuollaista määrää sokeria ei kestä erkkikään).

Lapsuudenkodissani pipareita säilytettiin Fazerin ruskeassa peltipurkissa. Muistan vieläkin, miltä tuon rasian avaaminen kuulosti, kun hiivin salaa keittiöön hakemaan pipareita ja mehua.

Vanhan ajan räsymatot

Kävelin Tuomiokirkon ohi taannoin palaverista tullessani. Oli sattumalta se sininen hämärän hetki juuri ennen pimeää ja kirkko näytti iltavalaistuksessaan tosi kauniilta. Pakkohan siitä oli ottaa kuva.

Hassua, miten kauniita asioita Helsingin ydinkeskustassakin on, ja miten ne ovat itselle niin jokapäiväisiä, että niistä yleensä harppoo kiireisenä ohi. Opiskelin kuusi vuotta yliopistossa aivan Tuomiokirkon vieressä. Silti pysähdyin hyvin harvoin ihailemaan kirkkoa. Jos tämä sijaitsisi vaikka Roomassa ja olisin käymässä siellä, pysähtyisin taatusti heti valokuvaamaan.

Löysin kirppikseltä kaksi kappaletta mummon aikaisia vanhan ajan räsymattoja, 14 €/kpl. Just tuollaisia iloisen sävyisiä ja puuvillakuteesta kudottuja olen etsinytkin. Näissä on ihan oikeasti jonkun vanhat verhot ja lakanat. Satunnaisotos makuuhuoneesta kohti eteistä näyttää mattojen sijainnin.

Meidän kodissa ei ole juurikaan hukkaneliöitä. Monista isoista töölöläisasunnoista poiketen meidän eteinen ja halli ovat aika pienet, seinät molemmissa katosta lattiaan täynnä kiinteää kaappitilaa ja ne neliöt ovat sitten muissa (hyödyllisemmissä) huoneissa. Eteinen vaatii silti pitkän ja kapean maton, jolloin räsymatto sopi sinne kuin valettu. Toisen räsymaton laitoin makuuhuoneeseen parantamaan akustiikkaa.

Meidän koti on joulukoti vain glögin tuoksun perusteella. Ostin vahingossa Marlin mustikkaista glögitiivistettä. Minusta se haisee ihan saippualta ja eka mukillinen maistui hieman erikoiselta, mutta Tutkijamies piti siitä heti. Nyt minäkin olen jo tottunut siihen.

Joulumuistamisia

Tähän aikaan vuodesta puikot kilisevät tuplanopeudella, kun kaikki pitää saada valmiiksi pukinkonttiin (ai miten niin viime hetken ihminen). Aloitin toki joskus syys-lokakuussa, mutta seurapiiri on laaja ja joitain tilaustöitäkin on tullut tehtyä.

Kukkasukat Dropsin ohjeella matkaavat esimieheni joulupakettiin (koko tiimiltä, ei pelkästään minulta, vaikka minä teinkin) ja muutkin tiimikaverit saavat pienet muistamiset.

Kävin myös Vanhan joulumyyjäisissä viime viikolla ja herkkua oli siellä taas monenlaista. Ostin itselleni kissalapaset Kaivopihalla kojussaan päivystävältä virolaismummolta. Kukaan tosi harvoin neuloo mulle mitään, koska itse teen muille niin paljon. Miten se sananlasku suutarin lasten kengistä taas menikään.

Merja Osanen myy luonnonkasveista tehtyjä koruja ja voi luoja miten kauniita. Erityisesti muhun teki vaikutuksen sellainen riipus, jossa on peilin ja lasin väliin aseteltu herkkä voikukanhahtuva. Siis tiedättehän, sellainen pieni laskuvarjon näköinen ilmassa lentelevä asia, jonka toisessa päässä on siemen.

Yhtään joululaulua en ole vielä(kään) kuunnellut, enkä laittanut yhtään joulukoristetta (joita en tosin myöskään omista), enkä ole ostanut edes joulupaperia lahjoja varten. Sen sijaan säntäilen töiden, sh'bam- ja coretuntien sekä sohvalle perustamani neulenurkan väliä. Onhan tässä vielä viikko...

Joulukortit vol. 2012

Tänä vuonna joulukorttien tekeminen ei ollut tuskaa, vaan aiheutti hervotonta hihitystä. Lainasin röyhkeästi idean (kiitos Norsis) ja keksin rinnalle uusia.

Mut tää talvi, ihan oikeasti. Yritä nyt kuvata mitään, kun aattoilta (ja muutkin illat) pitkä on, taival valoton. Petteri vois kyllä nenässään valon tuoda pimeään, mun puolesta. Tai vaikka keväänkin ihan jo kohta.

Libanonilaista leipää ja tunnustus

Pidimme itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä pienet 50–60 hengen kekkerit. Tarjoiluina oli muun muassa paria erilaista suolaista piirakkaa, salaattia, hummusta (tässä ohjeessa neuvottu tahinin korvaaminen paahdetuilla seesaminsiemenillä ja seesamiöljyllä tuotti btw entistä herkumman tahnan), tapenadea ym. vegaanisia tahnoja ja libanonilaista leipää. Brownieitakin tein ihan tapporeseptillä. Yleensä en tykkää mistään taikinoista piparitaikinaa lukuun ottamatta, mutta tämä oli ihanaa. Kai nyt, kun valmistus alkaa siten, että otetaan litra sokeria, puoli kiloa voita, 8 kananmunaa ja pari levyä tummaa suklaata. Omnomnom.

Libanonilainen leipä tahnojen kanssa oli ihan ässää. Ideana on se, että leivän avulla on helppo tarttua kaikkeen. Valmistus tapahtuu siten, että tehdään taikina, annetaan sen kohota hellan vieressä pari tuntia, pilkotaan se pieniin paloihin (ohje käskee tehdä 8 palaa, mä tein varmaan noin 18 koska halusin vähän pienempiä leipiä), kaulitaan palat ohuiksi lettusiksi ja paistetaan ne öljyämättömällä teflonpannulla, noin minuutti per puoli.

Ylimmässä kuvassa näkyy myös lempparikeittiövälineeni. Olen ostanut (tai siis ruinannut mummua ostamaan itselleni) lasten puukaulimen joskus pienempänä Kuopion torilta. Minikaulin on ihan korvaamaton väline esim. näiden leipien tai venäläisten hapankaalipiirakoiden teossa. Hapankaalitäytettä muuten kandee modata lisäämällä siihen snadisti seesaminsiemeniä.

Uusi keittiö on villinnyt minut. Ennen leivoin ehkä kerran vuodessa ja kokkasin vain kun oli pakko, nyt kutsumme koko ajan ystäviä kylään ja kokkailemme muutenkin enemmän kuin ennen. Etenkin noi tammitasot ovat ihan parhaat, olkoonkin, että niitä joutuu välillä öljyämään.

Kiitos myös tunnustuksesta There Are Lilac Trees in My Part of Town -blogin Merville!

Ohjeiden mukaan tunnustuksen saajan:
1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle neljälle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle neljälle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan neljä satunnaista asiaa itsestään.

Mä skippaan nyt kylmästi kohdat kaksi ja kolme, koska tämä on varmaan kiertänyt jo koko blogosfäärin. Paitsi jos et ole saanut tätä, niin nappaa toki mukaasi. :) Ja ne neljä asiaa, mitä ette ehkä minusta vielä tienneet:

1. Rakastan hyviä viskejä. Erityisesti skottilaista savunmakuista, mutta myös hedelmäisempi irlantilainen kelpaa mainiosti. Kävisin Pikkulinnussa paljon useammin, jos sinne olisi Töölöstä yhtä lyhyt matka kuin esimerkiksi Tinttiin. Tilaan viskini rinnalle lasillisen vettä.

2. Musiikkimakuni sisältää kaikkea Beatlesista Metallican ja Die Toten Hosenin kautta Dj Boboon. Kuuntelen paljon progea. Lempibändini kautta aikojen on Pink Floyd.

3. Sana 'samppanja' kirjoitetaan samppanja. Ei shamppanja, eikä varsinkaan shampanja. Jostain syystä tuo kirjoitusvirhe saa minut näkemään aivan erityisellä tavalla punaista, vaikka en muuten varsinainen kielipoliisi olekaan. Oi shampanjistit, miksi ette puhu myös vaikkapa vhiskistä tai cognjakista?

4. Symppaan Itä-Helsinkiä ja mielestäni Helsingin kauneimmat rannat löytyvät Vuosaaresta. Period. Paitsi unohtakaa Aurinkolahden rantabulevardi ja tsekatkaa sen sijaan viereiset Kallahdenharju ja Skatanniemi.

Vieraat muuten kehuivat sekä tarjoiluja että meidän kotia yli äyräiden, mistä tuli tosi hyvä mieli. On kiva kutsua porukkaa kylään, kun vihdoin on sellainen koti, johon mahtuu. Osa vieraista on toki kahlannut uskollisesti meidän bileet läpi aina sieltä 13 neliömetrin opiskelijasoluhuoneesta asti, parin noin 50-neliöisen kämpän kautta nykyiseen lukaaliin. Joukkoa on jatkettu sitten vuosien varrella aina uusilla tuttavuuksilla ja lopputuloksena on harvinaisen kiva lähipiiri. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana!

Koska meillä on joulu?

Taas koittaa yksi aika vuodesta, jolloin olen monen mielestä varmasti huono ja tyhmä bloggaaja, koska en jaksa innostua katalogeista, valosarjoista, korttiaskartelusta.

Olen nimittäin niin antijouluvalmisteluihminen kuin olla voi. Tykkään kyllä joulusta, mutta en siihen valmistautumisesta, tykkään perheen kanssa yhdessäolosta ja rauhoittumisesta, mutta en häslingistä, katalogeista ja kaupallisesta tauhkasta. Joululahjoja neulon ja väsään toki paketteja varten jo syksystä alkaen, mutta varsinaiset joulukoristelut ja muut meillä hoidetaan vasta jouluna. Silloinkaan omaan kotiin ei tule mitään koristuksia, vaan kaikki tehdään anoppilassa. Koristukset ja valosarjat muilla ovat usein ihan kivoja, mutta omassa kodissa ne jostain syystä tuntuvat vain turhalta krääsältä.

Alan kuunnella jouluradiota suunnilleen 18.12. paikkeilla (hymyillen hulvattomille sanoituksille, kuten sille biisille missä lauletaan jotain että "talven keskeltä tuoksahtaa", tsih). Vältän kauppoja marraskuun puolivälistä alkaen, koska ryysis ja tingelitangeli käyvät hermoilleni. Piparitalo leivotaan 23.12. ja syödään tapaninpäivänä, eli kauan se ei ehdi koristeena komeilla. Kuusi haetaan aatonaattona ja koristellaan vasta aattona. Minikuusi minulla on ollut viimeksi kymmenvuotiaana. Joulukukkia en ole hankkinut ikinä, koska aikanaan extrasin kukkakaupassa ja sain joulutähdistä, sypresseistä ja amarylliksistä yliannostuksen. Hyasinteille olen allerginen.

Meillä ei ole jouluverhoja, joulumattoja, joulukranssia, jouluvaloja eikä joulupöytäliinoja. Kynttilöitä poltan muutenkin läpi koko pimeän vuodenajan, joten nekään eivät liity meillä erityisesti jouluun. Partiolaisten joulukalenterin ostan joka vuosi ja siitäkin unohdan usein avata puolet luukuista ajallaan. Joulukorteista askartelen ja lähetän vain ne pakolliset muutamille tuttavapariskunnille, muut sukulaiset ja ystävät saavat omat korttinsa tammikuussa, jolloin matkailen perinteisesti. Teen suurimman osan joululahjoista itse, harrastan pehmeitä paketteja, pyrin mahdollisimman vähän ympäristöä kuluttavaan jouluun.

Tänä vuonna ajattelin tosin tehdä korttien suhteen poikkeuksen. Pakollinen joulu -blogi nimittäin antoi niin hyvän idean, että se on pakko toteuttaa. (Kumpikin edeltävä linkki heittää aikuissisältö-disclaimerin. Se johtuu tuossa blogissa 29.11. julkaistusta postauksesta, jossa on yksi aikuishenkinen kuva. Muut postaukset ovat tähän mennessä olleet ei-disclaimeria vaativia, joten riskit voi huoletta hyväksyä ja skipata tuon yhden postauksen, ellei halua sitä nähdä). Tuo blogi on muutenkin ainakin tästä tylleröstä ihan mielettömän hupaisa, tarjoaa erilaisia näkökulmia joulun odotukseen. :)

Luen silti ihan kiinnostuneena teidän muiden joulupostauksia. Voin nauttia kuvista, joita postaatte koristeista teidän kodeissanne. Nautin siitä, että muut nauttivat joulun odotuksesta jo nyt. Minä tulen perässä sitten, kun kalenterista on avattu noin 18 luukkua.

Kesäkurpitsa-fetapasta

Talven kunniaksi hiven hiilaritankkausta. Valkkaa rinnalle hyvä viini tai nauti lasillinen Päijänteen kirkasta (tai mistä vesistöstä nyt ikinä taloutenne juomavesi pumpataankaan).

Nippu spagettia, niin että siitä riittää kahdelle

pari rkl oliiviöljyä
2 pientä kesäkurpitsaa (Anton & Antonista saa sellaisia sormenpaksuisia luomuja)
2 valkosipulinkynttä
reipas kourallinen vihreitä papuja pakasteesta
kourallinen pakasteherneitä
puoli purkkia fetakuutioita
ripaus timjamia ja rosmariinia
suolaa ja pippuria myllystä

loraus valkoista tryffeliöljyä
palanen parmesaania

Pistä spagetit kiehumaan. Keittovesi saa olla reilusti suolattua niin, että se muistuttaa melkein merivettä. Keitä spagetit al denteksi.

Spagetin kiehuessa pilko kesäkurpitsat ja murskaa valkosipulit, pyörittele niitä pannulla lorauksessa oliiviöljyä. Heitä pavut ja herneet sekaan, kypsentele jokunen minuutti ja mausta yrteillä sekä suolalla ja pippurilla. Laita levy pois päältä ja sekoita fetakuutiot kasvisten joukkoon. Älä jätä pannua kuumalle levylle niin, että fetakuutiot ehtivät sulaa.

Valuta pastasta keitinvesi pois lävikössä ja annostele spagetti kahdelle (syvälle) lautaselle. Sekoita loraus valkoista tryffeliöljyä kummallakin lautasella pastan sekaan, lisää sitten kasvis-fetasekoitus ja raasta pinnalle parmesanista lastuja. Myös musta tryffeliöljy käy, mutta valkoisessa on voimakkaampi maku.

Sytytä kynttilät. Nauti. Naura ruokaseurasi kanssa, anna romantiikan räiskähdellä, tai nosta jalat vastapäiselle tuolille, jos kukaan ei ole näkemässä.

Designistä ja taiteesta

Kävimme viime viikonloppuna kiertelemässä kierrätettyjä designhuonekaluja myyvissä liikkeissä. Niinpä pistäydyimme tietenkin Helsinki Second Handissa. Tarkoituksena oli löytää tarjoilupöytä ruokasaliin ja ehkä baaripöytä keittiöön. Kumpaakaan ei löytynyt, mutta...

mesta on ehdoton paratiisi sekä maalaisromanttisen sisustuksen ystäville että 1960–1970-lukuja fanittaville. Silti koko puljusta mukaan tarttui vain yksi Pirkko Stenrosin suunnittelema Muuramen Kolmonen makuuhuoneessa jo olevien rinnalle. Säilytystilaa tarttee aina.

Vintage Design Outlet on muuttanut Lauttasaaresta Jätkäsaareen. Uudet tilat sijaitsevat viimeisessä rantamakasiinissa ennen Länsisatamaa. Myynnissä on ihan sikana Artekia ja kaikenlaisia herkkuja. Rockabilly poikamies voisi ostaa täältä kämppäänsä vaikkapa toimivan vanhan ajan jukeboksin, jonka musavalikoimassa oli Dannya, Baddingia ja muuta ikivihreää.

Olen sitä mieltä, että hyvä designhuonekalu on sijoitus. Se kestää polvesta toiseen – esim. meillä on Artekin 69-tuoleja anopin lapsuudenkodista – ja sen saa myös aina myytyä eteenpäin. Uusi muste -blogin Mikko kirjoitti torstaina aika osuvasti designhuonekalujen kopioinnista. Sanon amen sille. Minua on aina ärsyttänyt esim. Ikeassa ne asiat, jotka muistuttavat olennaisesti jotain jonkun tunnetumman suunnittelijan tuotetta.

En oikein tiedä myöskään, miten suhtautuisin Aava Helsinkiin. Tykkään itse käydä taidenäyttelyissä ja jos joku teos jää mietityttämään, saatan ostaa sen. Minusta on mukavaa tukea kotimaisia taiteilijoita ja mielestäni taide on asia, johon sopii vähän satsatakin rahaa. Vaikka Aava Helsingin konseptissa taiteilijat ovatkin itse mukana, ja saavat varmaankin kopioitujen teostensa myynnistä korvauksen, ostan itse kuitenkin mieluummin juuri sen nimenomaisen työn, jota taiteilija on itse maalaillut ateljeessaan tai työhuoneellaan inspiraation vallassa, johon hän on itse käyttänyt lukemattomia työtunteja, jonka jokaiseen siveltimenvetoon hänellä on henkilökohtainen suhde. On hyvä, että taidetta tuodaan kaikkien ulottuville. Mutta katoaako teoksen sielusta osa kopioitaessa?

Punaista

Olen viime aikoina nähnyt kirppareilla ja muuallakin pelkkää punaista. Ja tietysti myös mukissa, sillä syyskuun alussa aloittamani glögikausi on nyt edennyt siihen pisteeseen, jossa siitä voi puhua myös julkisesti.

 Samanlaisia sydän- ja apilakuppeja on ollut myynnissä ainakin Hämeentien Fidassa ja Hietalahden kierrätyskeskuksessa. En ostanut näitä, koska meillä on kuppeja tarpeeksi, mutta nappasin kuvan iphonella, kun olivat niin söpikset. Näistä saisi nopeasti kerättyä aika isonkin sarjan.

Tämä korttipelipaita roikkui niin ikään henkarissaan Hämeentien Fidassa. Aivan liian taiteellinen (ja iso) minun tyyliini, mutta omalla tavallaan aika hauska silti, eikös?

Vielä menovinkki pk-seutulaisille tälle päivälle: Malmin uudessa Parkourkeskuksessa on tänään avoimet ovet klo 18–22. Eli ei muuta kuin sisäpelikengät tai kiipeilytossut mukaan ja kokeilemaan parkouria ja boulderointia ilmaiseksi! Tuo mesta on pakko tyypata asap, ehkä siisteintä ikinä. :)

Kiipeilytunnelmia

Minä en totisesti ole tässä videossa mukana, mutta linkkaan silti, koska tämä pätkä kertoo aika hyvin, miksi tykkään harrastaa kaikkea ulkoilmassa ja etenkin vuorilla, miksi se ääni, kun alppimono kliksahtaa sukseen kiinni, on minusta ihana, ja miksi kuljen vapaaehtoisesti jyrkissä paikoissa köyden jatkona.


Girls' Summer in the Alps from aadee on Vimeo.

Pätkässä on siis alppikerholaisia ym. Chamonixissa ja La Gravessa viime kesänä. Krediitit videosta kuuluvat Anne Dahlgrenille.

Ai miten tämä liittyy aiheeseen? Ei mitenkään, paitsi että hehkuti ihkuti, alppihiihto- ja jääkiipeilykausi on kohta ovella jälleen. \o/

Perjantain ratoksi

Perjantai. Toiset voivat istua silloin aloilleen, nostaa jalat rahille ja sekoitella itselleen drinkin. Me muut, joilla on ilta- ja etenkin viikonloppupainotteisia harrastuksia, lähdemme seminaariin keskelle metsää.

Meillä sekoitellaan usein drinkkejä, viikolla lähinnä alkoholittomia, viikonloppuisin joskus alkoholilla. Omia suosikkejani ovat Irma, omenamartini ja tietenkin Cosmopolitan, josta teen usein alkoholittomia sovelluksia.

Alkoholittomaan Cosmopolitaniin tarvitset
3,5 cl     karpalomehua
1,5 cl     limemehua
2 cl     appelsiinimehua
1 cl  sokerilientä

Mittaa ainekset shakeriin parin jääpalan kanssa ja ravista. Tarjoile cocktaillasista, jonka reunassa on limelohko.

Sokerilientä tarvitaan moniin drinkkeihin. Sen voit keittää itse:

Pane pieneen kattilaan  1 dl sokeria ja 1 dl vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Säilytä sokeriliemi pullossa jääkaapissa.

Iloista viikonloppua kaikille!

Talvinen taidegalleria

Pakkanen luo taideteoksia minkä ehtii. Moni jäljittelee Luontoäidin designiä, mutta alkuperäisteosten veroista ei saa aikaan kukaan. Talvinen taidegalleria on kaikkialla ympärillämme puistoissa, metsissä, katujen varsilla.

Pakkanen huurrutti vadelmanlehden upeasti.

Luonnon jääveistos syntyi sammaleisen kallion kylkeen.

En ole missään nimessä talvi-ihminen, inhoan pimeyttä ja kylmyyttä. Mutta luonnon kauneutta jaksan ihmetellä ihan mihin vuodenaikaan tahansa.

Valaisinpohdintaa

Olohuoneemme on edelleen kattolamputon. Kyseessä on iso ja vaaleasävyinen huone, vähän yli kolme metriä korkea, sisustus melko taidegalleriamainen, eli pääosassa ovat suurehkot taulut. Kalusteet ovat yhdistelmä skandinaavista designiä ja selkeälinjaista dyykattua. Katonrajaa kiertää keltainen raita ja oven yläpuolella seinässä on kipsirosetti. Tuohon tilaan ei voi tuoda mitä tahansa valaisinta. Suurimmassa osassa ongelmana on koko, eli huone vaatii aika ison valaisimen.

 Kuva lainattu osoitteesta www.finnishdesignshop.fi.

Valaisin, jota eniten olen himoinnut, on valkoinen Octo. Se sopisi yhteen muiden kalusteiden kanssa ja koko riittäisi ehkä juuri, mutta kun kävin Vepsäläisellä sitä katsomassa, sen antama valo oli aivan liian vähäinen. Tarvitsen hyvän yleisvalaistuksen, joka tuo taulut esiin.

Toinen vaihtoehto olisi Maranello-kristallikruunu. Halogeenilamppujen valoteho on riittävä, suorastaan huikean kirkas, ja valon väri valkoinen. Mutta onko se vähän pramea?

Kuva lainattu osoitteesta www.vepsalainen.com.

Myös Large Bottle on luonnossa hauska, mutta ei tarpeeksi selkeä. Kyllästyisin siihen varmaan nopeasti.

Kuva lainattu osoitteesta www.paloranta.org.

Niin ja Louis Poulsenin Artichoke olisi tietysti täydellinen, mutta aivan liian kallis. Olen valmis satsaamaan valaisimeen kelpo summan rahaa, mutta en kahdeksaa tonnia.

Olen umpikujassa. Onko teillä lukijoilla hyviä valaisinvinkkejä?

Ihanaa viikonloppua myös! Nauttikaa ensilumesta!

Ystävät kylässä

Syksyinen viikonloppu vapaana. Mikä ihana tekosyy leipaista piirakkaa, juustokakkua ja quicheita (näistä ei jäänyt kuvia...), tekaista salaatti, pistää skumpat viilenemään, sytyttää kynttilät ja kutsua ystävät kylään.

Vietnamilaiset hedelmäsipsit ja lootuksensiemenet ovat ihan hemmetin addiktoivia.

Dagen efterinä puoli keittiötä pursuilee skumppa- ja martinilaseja. Kone hoitaa lautaset ja aterimet, loppujen astioiden tiskaaminen käsin ei harmita, koska ilta on ollut niin kiva.

Syksyyn sopivat myös mukavat ja päheät kotitossut. Käykääpä tsekkaamassa Modernin mummolan Collégien-arvonta. Myös Susanna, jonka bambutiskirättejä meidänkin taloudesta löytyy, arpoo työhuoneensa antimia.

Roomassa

Blogi vietti hiljaiseloa sen aikaa, kun minä seikkailin ikuisessa kaupungissa. Matkaan mahtui monenlaista taidetta ja historiaa, mikä hämmästytti, kummastutti pientä kulkijaa.

Taide-elämyksiä Vatikaanin museossa ja lukuisissa pienissä kirkoissa. Ja paavi parvekkeellaan siunaamassa kansaa ja rukoilemassa Ave Mariaa, ihkaelävänä.

Eläytymistä antiikin Rooman kaupunkielämään (erityisesti Forum Romanum!). Käpöstelyä kujasilla ja pikku piazzoilla. Hauska seikkailu EURiin, Mussolinin aikanaan rakennuttamaan kaupunginosaan.

Litroittain espressoa, paloittain metripizzaa, lukemattomia gelatopalloja. Runsaasti italialaisten miesten katseita ja uusi helmenharmaa nahkalaukku.

Maailman parhaita viikunoita ja kaktusviikunoita Campo dei Fiorin torilta, sitten juustotiskin ja chiantihyllyn kautta herkuttelupiknikille.

Nyt jaksaa jälleen Suomen pimenevää syksyä!

Keittiöprosessi

Blogeissa on viime aikoina ollut kuvia keittiöistä. Meiltä puuttuu keittiöstä vielä jonkinlainen baaripöytä (kun juuri mikään ei mahdu...) dyykattujen tuolien kaveriksi sekä jalkalistat, joten en esittele vielä koko keittiötämme. Mutta sen sijaan vilautan ihan vähän.

Meillä meni tosiaan koko keittiö uusiksi. Ensimmäisenä päivänä uudessa asunnossa revimme vanhat keittiönkaapit, tasot ja lattiat irti. Alla kuva keittiöstä alkuperäisasussaan ennen asunnon ostoa, pyyhkeet, rätit ja pesuaineet eivät tulleet keittiön mukana, vaan kuva on edellisen omistajan ajoilta.

Värimaailma ja etenkään lattia eivät oikein tuntuneet omilta :) joten revimme kaiken vanhan irti ja tilasimme uutta. Jo lattian värin ja materiaalin vaihtuminen ruskeasta linoleumista valkolakattuun tammilaminaattiin vaikutti huomattavasti keittiön valoisuuteen. Keittiössä meillä on laminaatti kestävyyssyistä, muissa huoneissa valkolakattu tammiparketti. Keittiön kaapit ja tasot tilasimme Ikeasta, korkeakiiltoista valkoista, integroidut kodinkoneet ja tammitasot. Vanha hella säästettiin.

Laattojen kanssa tulikin sitten murheita ja huolia. Tilasimme K-Raudasta vedenvihreää käsintehtyä espanjalaista lasilaattaa, joka näkyy tuossa ekassa kuvassa. Seinät ovat ihanat, mutta laatan läpi ei pysty poraamaan yhtään mitään, ei sitten millään välineillä. Laattoja ei myöskään saatu leikattua asentajien normaalivälineillä, eikä astetta stydimmillä timanttileikkureilla. Lopulta ne vietiin leikattavaksi hautakiviveistämöön.

Keittiöremontti venähti parista viikosta parin kuukauden mittaiseksi juurikin noiden laattaongelmien takia. Palvelussa sen sijaan ei ollut valittamista, tilasimme Ikean sopimuskumppanifirman tekemään työt ja ne hoituivat hyvin. Sen sijaan, jos ikinä enää ostan mistään mitään laattoja, pakotan firman kertomaan, onko niitä mahdollista työstää normaalisti. Onneksi emme yrittäneet sentään kaakeloida seiniä itse.

Lopulta keittiöstä tuli aika lailla juuri sellainen kuin halusinkin. Se on valoisa, näppärä ja värimaailma on omanlaiseni. Vielä kun oppisi sellaiseksi kodinhengettäreksi, että siellä tulisi vähän puuhailtuakin. :)

Helsinki ikkunoissa

Viikon, pari mä näitä himoitsin, kunnes ostin meidän makkariin. Vallilan Helsinki-verhot.

Kantakaupungin kivikortteleihin sopivat mielestäni paikalliskuosit hyvin. Meillä on näiden verhojen lisäksi myös Vallilan Pengerkadut, jotka tuovat ripauksen Kalliota Töölönlahden tälle puolen. Myös Finlaysonilla on Töölö-aiheisia kaupunkikuoseja, joista bloggasinkin tämän vuoden huhtikuussa.

Mitkä printtikuoseista ovat teidän suosikkejanne ja miksi?

The Fame

Olen odottanut Lady Gagan nimikkoparfyymia Suomeen kuin kuuta nousevaa. Ja tällä viikolla se viimein saapui.

The Fame on syntisen makean tuoksuista mustaa nestettä naisellisen käsikranaattimaisessa pullossa. Pullon rinnalla oma piirtelyni Gagasta Amsterdamissa tämän vuoden syyskuussa. Alkuperäisen asun voi katsoa esimerkiksi täältä.

Pyllynpaikkoja

Dyykkasin uudet tuolit meidän keittiöön. Priimakuntoiset baarituolit löytyivät Etu-Töölöstä jätelavalta. Ne sopivat keittiöömme kuin nakutetut, myös, koska ruokapöydälle jäävä tila on niin pieni, ettei siihen mahdu mikään muu kuin baaripöytä. Nyt pitäisi vain löytää kiva sellainen. Ideoita?

Keittiöstä puuttuu vielä jalkalistat, älkää piitatko. Kuvassa näkyvän matonpätkän sain yhdeltä kirppikseltä ilmaiseksi, kun minulla oli kolikoiden sijaan lompakossani vain seteleitä (olin juuri käynyt pankkiautomaatilla). Nolotti hieman. Saisipa Suomessakin kymppejä automaateista kuten Saksassa.

Olohuoneen pinnatuolin olen ostanut joskus Munkkiniemestä viidellä eurolla ja tuonut kotiin julkisilla. Pari viikkoa sitten se sai ylleen uuden valkoisen värin lohkeilleen lakatun koivupinnan sijaan. Nyt se istuu olohuoneen nurkkaan tuunattua pöytää vastapäätä tosi kivasti.

Zeus-taulu on lukioaikainen kuvistyöni, jonka löysin muuton yhteydessä vintistä. Iskin sen Ikean kehyksiin ja voilá, minusta se näyttää ihan kivalta. Taulut eivät ole enää lattialla tuolla tavoin feng shui -henkisesti, käytimme viime sunnuntain niiden nakutteluun seinälle. :)

Kotini avaruutta ihmettelen edelleen melkein päivittäin. On ihanaa, kun on melko vähän huonekaluja ja paljon tilaa liikkua.

Väri-iloa

Kotiakin voisi kohta kuvata, kun 60 muuttolaatikkoa poistui vihdoin(!!!) eilen nurkista. Sitä ennen kuitenkin väri-iloa päivään. Mulle vihjattiin, että kaverin kohta kaksivuotias saattaisi tarvita villasukkia ja saamansa pitää.



Tekeillä on toisetkin, vaaleansiniset palmikkosukat samalle lapselle. Ja tietysti onnistuin jo tyrimään niiden kanssa... Kiikutin aamulaten töihin olkalaukun sisällä, kun bussikuskeilla on meillä päin tapana usein evätä kahvimuki kädessä pysäkillä seisojalta pääsy bussiin. Matka sujui muuten hyvin, mutta perillä mukia laukusta onkiessani onnistuin puristamaan sitä niin, että kansi irtosi vähän ja noin ruokalusikallinen lattea läikähti laukkuun. Suoraan sille tekeillä olevalle villasukalle, tietty.

Töissä pääsinkin sitten heti neulepyykille. Mahdoin olla näky, kun pyykkäsin vessassa neuletta, josta puikot yhä törröttävät joka suuntaan.

Lagausta

Elämä kaupungin keskustassa on parhaimmillaan hyvin aktiivista. Joka paikkaan tulee lähdettyä, kun kerran on niin lyhyt matka. Lisäksi, kun sekä työpaikalla että metrin päässä kotiovelta on jumppakeskus, ei ole juuri tekosyitä jättää liikkumatta. Mutta työpäivän ja jumpan jälkeen ihan pelkkä lagaus on parasta mitä tiedän.

Tunnustan, kylmä vissypullo ja kaukosäädin ovat melko usein seuranani iltaisin, etenkin jos mies tekee pitkää päivää. Enkä todellakaan kuulu niihin, jotka voivat sanoa katsovansa telkusta pelkkiä uutisia ja Teemaa. Ehei, minä katson Huippista, Project Runwayta, Gossip Girliä ja muuta hömppää. Näiden vastapainoksi käyn joskus oopperassa, virkkaan pitsiä ja luen venäläisiä klassikoita.

 Pehmohylje, virkkaustyö ja torkkuhuopa ovat parasta lagausseuraa.

Töissä minut tunnetaan paitsi ammattitaidostani, myös tavastani lukea Tuksun blogia. Viidakon tähtöset olivat viikkoni kohokohta, joskin katsoin sen aina netistä jälkeenpäin, kun lähetysaika meni päällekkäin joogatunnin kanssa. Ainoastaan Big Brotheriin en ole kajonnut. Katsoin joskus yhden jakson, enkä tykännyt.

Mitä salaisia tai ei-niin-salaisia paheita teillä on?

Terve ja kiitos kirjoista

Kävelin yhtenä päivänä töistä kotiin jumppakassi olalla. Matka tyssäsi hetkeksi roskalavan kohdalle, kun en vaan päässyt siitä ohi. Lavalla oli muun muassa ihana 1960-luvun laverisänky (jonka jätin sinne), pari laatikollista ysärivaatteita ja laatikollinen kirjoja. Kirjojen heittäminen roskikseen on minusta jotenkin tosi väärin, joten sukelsin siihen laatikkoon.

Mukaan tarttui pari teosta. Granddaughter's Inglenook Cookbook on paksu kirja täynnä amerikkalaisia reseptejä. Löytyy mm. erilaisia vanukkaita, kastikkeita, meat loafia, ateriakokonaisuuksia ja hillittömän laaja piirakkaosasto. Pumpkin Pien kohdalle on kirjoitettu marginaaliin Jodie's favorite dessert. Kirja on ollut ainakin kahdella eri omistajalla omistuskirjoituksista päätellen, ja silti priimakunnossa. Vanhempi omistus on vuodelta 1945.

Mitähän Sharon ja Wilma tekevät nykyisin, ovatko hengissä ja miksi he eivät enää kokkaa ruokia tästä kirjasta?

Minä aion joka tapauksessa valmistaa jenkkiherkkuja pian, käpertyä soffannurkkaan piirakkalautasen kanssa ja lukea Ingalsin Lauraa.

Laukkunen

Ompelin laukun. Elm Streetin kuvallisilla ohjeilla se oli enemmän kuin helppoa.

Kangas on itselleni tekemäni farkkuhameen jämiä ja valkoinen vuorikangas kesämekon jämiä, vetoketju kirpparilta. Aikaa tähän meni ehkä tunti.

Tuloksena söötti pieni laukku yhdistettäväksi vaikka farkkuhameen ja mustan paidan kanssa. Näitä tekee helposti vaikka lahjaksi.

Merde I love them Jimmy Choo

Olen hulluna kenkiin ja tykkään piirtämisestä. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää, syntyy...

Piirsin tämän alun perin julistekoossa ja pienensin blogia varten. Kenkiin on otettu mallia aidoista Manolon jalkineista. Nuo tammenlehväkengät alhaalla keskellä voisin ostaa vaikka heti, oi ja voi.

Jaa mistäkö tämä lausahdus on? Lady Gagalta tietenkin. Biisin on alun perin esittänyt Heidi Montag. Itse tykkään enemmän Lady Gagan versiosta, jo ihan siksi, että tuo kohta jossa luetellaan tuotemerkkejä on Gagan esittämänä varsin veikeä.

Syystunnelmia

Syksyn tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Äänet, valo, tuoksut... Tiedättehän sen ihanan, kirpeän tuoksun viilenevässä ilmassa. Kun kävelin eilen kotiin, ilta-aurinko loi Meilahden kallioilla kuihtuvaan heinikkoon viimeisiä säteitään.

 Syksyllä auringonvalon spektri on erilainen kuin kesällä. Minä tykkään syysvalosta kovasti.

Meilahden kallioilla kasvoi myös maksaruohoa tai jotain muuta jännää mehikasvia. Tunnistaako joku tämän?

Tossut minihipsterille

Lähipiiriin on tulosssa taas useampi vauva. Virkkuukoukku on siis suihkinut, koska pitäähän minihipstereillä kengät olla. Itsekin omistan useammat Converset, joista kuvassa parit. Pinkit ovat melkein loppuun käytetyt, on siinä hilkulla, ettei pohjasta mene pikkusormi läpi. Onneksi kaapissa odottavat mm. oliivinvihreät tossut käyttöönottoa.

Virkattuihin tossuihin mulla ei ole mitään ohjetta, mutta niitä varmaan löytyy netistä pilvin pimein. Ainakin Ravelryssä on ja tämä portugalilainen kuva kuvalta -ohje näyttäis kans aika hyvältä.

Maalattu pikkupöytä

Kun muuttaa isompaan asuntoon, osa tarvittavista huonekaluista puuttuu. Olen metsästänyt olohuoneeseen jonkinlaisia tasoja, joiden päälle voisin asettaa esimerkiksi kaiuttimet. Ensin ajattelin Lack-tasoja, mutta ne ovat vähän persoonattomia. Sitten työmatkan varrella olleelta roskalavalta löytyi kaunislinjainen pöytä, jonka muoto sopii asuntoomme ja joka ratkaisi ongelman. Väri ei kuitenkaan miellyttänyt.

Kannoin pöydän kotiin, putsasin siitä pölyt ja avasin maalipurkin. Ei muuta kuin suti käteen ja maalia pintaan, kolme kerrosta...

...ja tadaa, lopputulos on juuri sopiva sohvamme viereen. Valkolakatun parketin päällä valkoiset huonekalut näyttävät ihanan neutraaleilta. Edellisessä asunnossamme oli perusvärinen tammiparketti, joka oli kyllä tosi kaunis, mutta jonka päällä kaikki valkoinen loisti todella vaaleana.

Tykkään siitä, että kalusteella on historia ja tarina. Mitähän tämäkin pöytä kertoisi, jos se osaisi puhua?