Vanhan ajan räsymatot

Kävelin Tuomiokirkon ohi taannoin palaverista tullessani. Oli sattumalta se sininen hämärän hetki juuri ennen pimeää ja kirkko näytti iltavalaistuksessaan tosi kauniilta. Pakkohan siitä oli ottaa kuva.

Hassua, miten kauniita asioita Helsingin ydinkeskustassakin on, ja miten ne ovat itselle niin jokapäiväisiä, että niistä yleensä harppoo kiireisenä ohi. Opiskelin kuusi vuotta yliopistossa aivan Tuomiokirkon vieressä. Silti pysähdyin hyvin harvoin ihailemaan kirkkoa. Jos tämä sijaitsisi vaikka Roomassa ja olisin käymässä siellä, pysähtyisin taatusti heti valokuvaamaan.

Löysin kirppikseltä kaksi kappaletta mummon aikaisia vanhan ajan räsymattoja, 14 €/kpl. Just tuollaisia iloisen sävyisiä ja puuvillakuteesta kudottuja olen etsinytkin. Näissä on ihan oikeasti jonkun vanhat verhot ja lakanat. Satunnaisotos makuuhuoneesta kohti eteistä näyttää mattojen sijainnin.

Meidän kodissa ei ole juurikaan hukkaneliöitä. Monista isoista töölöläisasunnoista poiketen meidän eteinen ja halli ovat aika pienet, seinät molemmissa katosta lattiaan täynnä kiinteää kaappitilaa ja ne neliöt ovat sitten muissa (hyödyllisemmissä) huoneissa. Eteinen vaatii silti pitkän ja kapean maton, jolloin räsymatto sopi sinne kuin valettu. Toisen räsymaton laitoin makuuhuoneeseen parantamaan akustiikkaa.

Meidän koti on joulukoti vain glögin tuoksun perusteella. Ostin vahingossa Marlin mustikkaista glögitiivistettä. Minusta se haisee ihan saippualta ja eka mukillinen maistui hieman erikoiselta, mutta Tutkijamies piti siitä heti. Nyt minäkin olen jo tottunut siihen.