Kuva lainattu osoitteesta www.finnishdesignshop.fi.
Valaisin, jota eniten olen himoinnut, on valkoinen Octo. Se sopisi yhteen muiden kalusteiden kanssa ja koko riittäisi ehkä juuri, mutta kun kävin Vepsäläisellä sitä katsomassa, sen antama valo oli aivan liian vähäinen. Tarvitsen hyvän yleisvalaistuksen, joka tuo taulut esiin.
Toinen vaihtoehto olisi Maranello-kristallikruunu. Halogeenilamppujen valoteho on riittävä, suorastaan huikean kirkas, ja valon väri valkoinen. Mutta onko se vähän pramea?
Kuva lainattu osoitteesta www.vepsalainen.com.
Myös Large Bottle on luonnossa hauska, mutta ei tarpeeksi selkeä. Kyllästyisin siihen varmaan nopeasti.
Kuva lainattu osoitteesta www.paloranta.org.
Niin ja Louis Poulsenin Artichoke olisi tietysti täydellinen, mutta aivan liian kallis. Olen valmis satsaamaan valaisimeen kelpo summan rahaa, mutta en kahdeksaa tonnia.
Olen umpikujassa. Onko teillä lukijoilla hyviä valaisinvinkkejä?
Ihanaa viikonloppua myös! Nauttikaa ensilumesta!
Jahas, sinullakin on valaisimen hankinta mielessä. Just omassa blogissa dumasin Octon, mutta näistä lampuista se on ehdottomasti kaunein. Pitäisikö sittenkin harkita sitä itselle...
VastaaPoistaMitä jos mietit taulujen valasituksen erikseen? Kattolampulla se ei taida koskaan 100% onnistua.
Hei, kävinkin sun blogissa tänään lukemassa ruokapöytävaloista. :) Luulen, että olen hiljalleen kallistumassa olohuoneessa Foscarinin Cabocheen. Me asutaan 1930-luvun funkkistalossa ja Caboche, joka pohjautuu 1930-luvun rannekoruun, sopisi talon henkeen hyvin.
PoistaTauluvalot olis in ja pop. Meillä vaan on tauluja paljon...
Piti googlettaa tuo mainitsemasi valaisin ja tutultahan tuo näytti. Apua! Tarjolla on niin paljon makeita valaisimia. Mutta tuo lähestymistapa, jossa mietitään myös talon arkkitehtuuria ja aikakautta on hyvä ohjenuora.
PoistaTarjolla on kyllä ihan sikana hienoja valaisimia, mutta niissä kaikissa on jokin pulma. Joko hinta (Artichoke), prameus (Maranello), valoteho (mm. Octo ja Mehiläispesä), se, etteivät ne sovi asunnon arkkitehtuuriin ja sisustukseen, huoneen epäsuhtainen koko suhteessa valaisimen kokoon, tai sitten se, että niitä joutuu pahimmillaan tilaamaan jostain toiselta puolelta maailmaa, seurailemaan rahtikirjoja ja niin edelleen. Voi näitä esimmäisen maailman ongelmia. :)
PoistaMusta jotenkin tuntuu, että olen talolle velkaa sen, että huomioin sen rakenteiden ja tyylien iän ja syntyajan jossain määrin. En ole niitä kaikkein ehdottomimpia (osaksi sen takia, että en halua elää ihan pelkkien 1930-luvun huonekalujen keskellä), mutta on meillä kuitenkin aika paljon kolkytlukulaista.