Jäähyväiset vanhalle kodille

Huomenna tulee täyteen ensimmäinen viikko uudessa kodissa. Laatikoiden purku on vienyt lähes jokaisen illan viikosta, eikä kaikki silti ole vielä paikallaan. Ruokapöytä mahtuu jo melkein ruokasaliin.

Siivottuamme vanhan kodin loppuun asti makasimme hetken olohuoneen parketilla rinnakkain, katsellen valojen ja varjojen leikkiä asunnon katossa. Olen aina rakastanut sitä tapaa, jolla olohuoneen erkkeri-ikkuna heijastaa ohi ajavien autojen ajovalot kattoon.

Samoin rakastan ohi ajavien ratikoiden kolinaa. Siitä onneksi saamme nauttia edelleen. Muutimme suuren kadun varresta toiseen asuntoon suuren kadun varressa ja moni on kysynyt, kuuluuko liikenteen melu asuntoomme häiritsevästi. Vastaus on ei, triplaikkunalasit pitävät melun kyllä melko tiiviisti asunnon ulkopuolella. Sen sijaan Olaus Petrin kirkon kellot kuuluivat vanhaan asuntoomme todella hyvin.

En ollut koskaan tajunnutkaan, miten täynnä muistoja se asunto oli. Osa haikeita, sillä olen viettänyt siellä varmasti tähänastisen elämäni vaikeimmat hetket. Osa hyviä, esimerkiksi liittyen niihin hetkiin, jolloin olemme kutsuneet ystäviä juhlimaan. Drinkkibaari pelasi, juoma virtasi, nauru pulppusi, ihmiset säteilivät ja kaikilla oli mukavaa.

Vanhasta luopuminen oli haikeaa. Tyhjät huoneet jäivät odottamaan uutta asukasta, kaihtimet surullisesti melkein puoleen väliin asti kiinni. Täällä on ollut hyvä elää ja asua.

Uutta kotia rakentamassa

Hetken kestäneeseen blogihiljaisuuteen on syy: remontti. Ostimme hetkinen sitten uuden asunnon saman korttelin toisesta päästä ja sitä sitten on pistetty urakalla uuteen uskoon. Tällä hetkellä elämme muuttolaatikkopinojen keskellä, huomenna pitäisi siirtää kamppeet muutaman talon verran ylämäkeen.

Joitakin vaihekuvia  remontin keskeltä:

 Keittiö riisuttiin purkuvaiheessa lähes alkutekijöihinsä.

Nyt siellä on jo lattia. Kaapit ja tasot pitäisi vielä asentaa.

Parkettipinot täyttivät jossain vaiheessa ruokasalin.

Olohuone on kaunis ja yli kolme metriä korkea. Riemukaaren muotoinen komero 

jatkuu seinän sisällä ovensuun yläpuolelle, kipsikoristeen taakse.

Suurimmassa osassa asuntoa oli vaahteran värinen laminaattilattia, keittiössä ja eteishallissa ruskeita linoleumilaattoja. Niiden alla oli toinen kerros laminaattia, tällä kertaa harmaata. Joku oli menneiden vuosikymmenien uudistusbuumin aikana päättänyt ilmeisesti korvata sillä alkuperäisen lautalattian...

Keittiö oli viehkeää 1990-lukulaista tummanharmaata laminaattitasoa ja ruskeaa pyökkijäljitelmälaminaattiovea. Revimme vanhat lattiat irti, seinät maalattiin ja sitten lattiaksi asennettiin kolmisauvainen valkolakattu tammiparketti. Vielä puuttuvat kynnyslistat, keittiön kaapit ja kodinkoneet sekä osa jalkalistoista. Keittiön asennus on tilattu, mutta se saatiin vasta parin viikon päähän muuttopäivästä. Vanhojen materiaalien keskellä pohdin, että mitenköhän tänne voi kotiutua. Nyt, saatuaan meidän näköisen ilmeen, asunto alkaa tuntua jo omalta.

On siellä toki vielä jotain vanhaakin. Pikkuvessassa (joka on t-o-d-e-l-l-a pieni, siellä saa asioida kirjaimellisesti polvet suussa, jos mielii sulkea oven perässään) on edellisten asukkaiden jäljiltä viehättävä Havaiji-teema. Vai mitä sanotte tästä vessanrenkaasta:

En haluaisi arvostella edellisten asukkaiden makua, mutta tämän täytyy olla vitsi, right? Jokin sukulaisilta tai kavereilta tuparilahjaksi saatu kammotus, joka on asennettu paikalleen vitsin vuoksi ja jäänyt sitten siihen sattumalta? Huomatkaa erityisesti tuo homeiselta näyttävä tausta meritähtien takana. Jos tämä on jonkun mielestä supermakea, niin saa mieluusti tulla noutamaan! :)

Saimme muuten annettua kierrätykseen suurimman osan vanhoista materiaaleista. Keittiön alakaapit ja työtaso menivät eräälle opiskelijajärjestölle baaritiskiksi, kodinkoneista suurin osa kavereille. Loput haki Työ ja toiminta ry, jolle kelpasivat niin keittiön yläkaapit, kodinkoneet (mm. liesituuletin ja astianpesukone) kuin käyttökelpoiset lukkoponttilaminaatitkin. Heiltä saa tilattua kätevän noutopalvelun ja he ottavat vastaan myös lastulevykalusteita, jopa purkukuntoisia, jotka eivät Kierrätyskeskukselle kelpaa. Tämä vinkiksi muille pääkaupunkiseudulla tai lähialueilla kotejaan remppaileville.

Vielä on noin 30 muuttolaatikkoa pakkaamatta ja kellarin sisältöön en ole edes koskenut. Iloinen laatikkoruljanssi jatkuu siis heti työpäivän jälkeen. Vaikka kaikki turha lentääkin kirpputorille, niin onneksi uudessa kodissa on myös rutkasti säilytystilaa!

Ai niin. Lukaiskaapa tämä Huuto.netin myynti-ilmoitus kärpässienijakkarasta. Minusta se oli aika hauska.

Anna mulle ne vastaukset

There Are Lilac Trees in My Part of Town -blogin Mervi haastoi minut vastaamaan kysymyksiin jo jokin aika sitten. Pahoittelut, että asia on venynyt, elämääni on mahtunut lähinnä partiota ja remonttia. Ostimme uuden, isomman asunnon jokin aika sitten ja siellä täytyy laittaa osapuilleen kaikki pinnat uusiksi ennen muuttoa.

1.    Mitä askartelit viimeksi?
En ole lainkaan askarteluihmisiä, mutta remontoinut olen sitäkin enemmän. Jos vanhan laminaatin irti repimistä ja seinien maalaamista ei lasketa askarteluksi, niin vastaan, että kortteja kavereille.

2. Oletko tyytyväinen lopputulokseesi?
Olen tyytyväisempi niihin sanoihin, joita kaverien kortteihin kirjoitin, kuin varsinaiseen askartelutyöhön.

3. Miten ilahdutat itseäsi sadepäivänä?
Hyvä kirja, teekuppi ja torkkuviltti ovat takuuvarma resepti onneen.

4. Miten viimeksi ilahdutit jotain muuta?
Annoin kiitosta hyvin tehdystä työstä ihmiselle, jolle kiitos kuului. Muita viime aikojen ilahdutuksia ovat olleet lähettämäni tsemppaavat postikortit sekä se, että jaoimme keittiöstämme vanhat kodinkoneet ym. ilmaiseksi niitä tarvitseville.

5. Jos voisit valita vain yhden kesäherkun koko kesäksi, mikä se olisi?
Ehdottomasti jäätelö. Rakastan jäätelöä, erityisesti suklaa-vanilja-sekoituspehmistä.

6. Viimeisin musiikkihankintasi?
CMX:n Aurinko, joka tarttui vitosella mukaan perinteisessä cd-levymuodossa.

7. Mistä otit viimeksi kuvan?
Piti ihan tarkistaa puhelimesta. Viimeisin otos on luontokuva metsätähdistä.

8. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
Aivan erityisesti rakastan sitä hetkeä keväästä, kun lumi on sulanut pois ja kaikki herää henkiin. Tiedättehän: hiirenkorvat, hento ruoho, pulleat silmut puissa ja kaikkialla tuoksuu auringon lämmittämä asfaltti.

9.  Kuka on lempikirjailijasi?
George Orwell.

10. Jos voisit viedä kahville kenet vain julkkiksen, kuka se olisi ja miksi?
Lady Gagan kanssa voisi olla antoisaa keskustella. Tai sitten Sir Paul Mc Cartneyn.

11. Jos siinä kahvilassa saisi mitä vain haluaa juuri silloin, mitä sinä tilaisit?
Lasin brittiläistä kuohuviiniä. Se kalkkikiviliuska, joka antaa arominsa Champagnen alueen viineihin, jatkuu kanaalin ali Ison-Britannian puolelle. Brittikuohuviinejä valmistetaan vähän ja ne myydään useimmiten tilausmyynnillä jo ennen sadonkorjuuta. Olen aina halunnut maistaa niitä.

Itse en tällä kertaa laita meemiä suoraan eteenpäin kenellekään ja kysymyksiäkin keksin vain kuusi. Napata saa silti, ken haluaa.

1. Jos olisit jokin eläin, mikä olisit?
2. Mikä olet horoskoopiltasi ja uskotko horoskooppeihin?
3. Keräiletkö jotain? Jos, niin miksi?
4. Kuvaile itsesi kolmella adjektiivilla.
5. Mistä olet ylpeä?
6. Jos saisit tehdä mitä tahansa välittämättä seurauksista, mitä tekisit?

Tällä kertaa kuvaton postaus, ehkä parannan tapani seuraavalla kerralla.

Metal up your ass

Se tuli, valtasi Kalasataman, kaikui kuulemma ainakin Kumpulaan ja Pihlajamäkeen asti.

Metallica.

@ Sonisphere 2012.

Nörttileluja

Kerään nörttileluja työhuoneeni hyllylle. Eilinen visiitti Kierrätyskeskukseen poiki kolme uutta yksilöä. Tehotyttö ja tuo pinkki tyyppi maksoivat 50 senttiä/kpl, lohikäärme oli ilmainen. Lisäksi löysin ilmaisosastolta yhden täysin ehjän Riihimäen Domina-juomalasin, joita minulla jo onkin ennestään.

Joskus, kun kävelen keväisessä tai kesäisessä Töölössä latte kädessäni, tuntuu vähän kuin olisin Pariisissa tai jossain muualla Keski-Euroopassa. Sanotaan, että Munkkiniemi on Helsingin Pariisi, mutta löytyy sitä kauneutta meiltäkin. Lähellämme sijaitsevat monet Töölön kauneimmista kaduista, kuten Museokatu ja Välskärinkatu.

Yksi Töölön parhaista asioista ovat pienet kivijalkaliikkeet. Esimerkiksi Töölöntorin Robert's Coffee sekä Gyosai-Sushi Runeberginkadulla ovat kerrassaan hurmaavia muutamine asiakaspaikkoineen. Töölön paperikauppa puolestaan myy Myyrä-tuotteiden, kirjepaperien ja postikorttien lisäksi kaikkea Töölöön ja töölöläisyyteen liittyvää. Kaupan omistaja Heikki Savola on jopa suunnitellut Töölöstä oman lautapelin.

Tällä hetkellä tekeillä ovat Töölö-pelikortit. Yksityiskohtia korttien kuviin voi ehdottaa 31.5. saakka. Palkinnot ovat aika hyvät, erilaisia lahjakortteja töölöläisiin liikkeisiin, ravintola Mottiin ja liikuntakeskus Motivukseen sekä sisustusarkkitehdin vierailu omaan kotiin.

Tunnelmia Repovedeltä

Vietin viikonlopun Repoveden kansallispuistossa. Repoveden maasto on harvinaisen jylhää ja puistossa sijaitsevat Kymenlaakson korkeimmat kohdat. Suosittelen ehdottomasti visiittiä, jos niille kulmille satutte, puistossa on paljon hienoa nähtävää.

 Olhavan kiipeilykallio kohoaa jylhänä lammesta.

Menosuunta on ylöspäin.

Olhavanlammen aallot olivat kuin silkkiä.

Kuutinvuori sortui noin 9300 vuotta sitten. Mittasuhteita voi hahmottaa etsimällä vasemmassa kuvassa kivenlohkareiden seassa seikkailevan ryhmän ihmisiä.

Reitin varrella solisi useampiakin idyllisiä metsäpuroja.

Käpytikka tai palokärki on etsinyt itselleen lounasta tästä koivusta.

Ei pöllömpi leiripaikka.

Keväinen metsä heräili eloon ympärillämme. Puiden lehdet olivat juuri sitä kirkasta hennonvihreää, jonka sävyä on vaikea uskoa todeksi. Kuikka huusi järvellä, samoin kaakkurit, käki kukkui metsässä ja iltaisin leirinuotion lähellä lauloivat satakielet. Yöt olivat  kylmiä ja välillä laavu paukkui tuulen mukana kuin bassorumpu.

Poimin tuliaiseksi kotiin pussillisen korvasieniä. Vielä nippu parsaa sekä muutama varhaisperuna kaupasta ja tadaa, luvassa on gourmetruokaa.

Autokomppaniassa

Ei sitten arvota. Poistin ton arvonnan täältä roikkumasta, kun ei siihen kukaan koko aikana osallistunut.

Meidän lähellä sijaitsee Taivallahden vanha autokomppania, joka on nyt tyhjillään. Tai no, yhdessä rakennuksessa harjoittelee Kaartin soittokunta. Rakennukset ovat 1930-luvulta ja niille on pohdittu vuosien sisällä yhtä sun toista käyttöä. Kasarmeilla vallitsee ympäröivän kaupungin hulinasta riippumaton, hiljainen tunnelma.

Sotilaskodista sai joskus kahvia ja munkkeja.

 Tietä autotalleille käyttää lähinnä autotallien edessä pesivä meriharakka.

 Maisema kohti Merikannontietä ja Kesäkatua. Ruskean talon toisella puolella lainehtii meri, toisella sammaleinen, lätäkköinen joutomaa.

 Bensiksellä ei kukaan enää tankkaa.

Autonraato on poistunut rekisteristä kauan sitten.

Kappale koskematonta taivasta.

 Lisää kasarmeista voi lukea esimerkiksi Esoteerinen maantiede -blogista.

Eikö ole uskomatonta, että näin suuri tontti näin lähellä keskustaa on näin kauan käyttämättä? Hylätyillä kasarmeilla on oma tunnelmansa, joka kannattaa käydä kokemassa, kun vielä ehtii. Tulevaisuudessa paikalle tulee ehkä asuintalo.