Merde I love them Jimmy Choo

Olen hulluna kenkiin ja tykkään piirtämisestä. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää, syntyy...

Piirsin tämän alun perin julistekoossa ja pienensin blogia varten. Kenkiin on otettu mallia aidoista Manolon jalkineista. Nuo tammenlehväkengät alhaalla keskellä voisin ostaa vaikka heti, oi ja voi.

Jaa mistäkö tämä lausahdus on? Lady Gagalta tietenkin. Biisin on alun perin esittänyt Heidi Montag. Itse tykkään enemmän Lady Gagan versiosta, jo ihan siksi, että tuo kohta jossa luetellaan tuotemerkkejä on Gagan esittämänä varsin veikeä.

Syystunnelmia

Syksyn tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Äänet, valo, tuoksut... Tiedättehän sen ihanan, kirpeän tuoksun viilenevässä ilmassa. Kun kävelin eilen kotiin, ilta-aurinko loi Meilahden kallioilla kuihtuvaan heinikkoon viimeisiä säteitään.

 Syksyllä auringonvalon spektri on erilainen kuin kesällä. Minä tykkään syysvalosta kovasti.

Meilahden kallioilla kasvoi myös maksaruohoa tai jotain muuta jännää mehikasvia. Tunnistaako joku tämän?

Tossut minihipsterille

Lähipiiriin on tulosssa taas useampi vauva. Virkkuukoukku on siis suihkinut, koska pitäähän minihipstereillä kengät olla. Itsekin omistan useammat Converset, joista kuvassa parit. Pinkit ovat melkein loppuun käytetyt, on siinä hilkulla, ettei pohjasta mene pikkusormi läpi. Onneksi kaapissa odottavat mm. oliivinvihreät tossut käyttöönottoa.

Virkattuihin tossuihin mulla ei ole mitään ohjetta, mutta niitä varmaan löytyy netistä pilvin pimein. Ainakin Ravelryssä on ja tämä portugalilainen kuva kuvalta -ohje näyttäis kans aika hyvältä.

Maalattu pikkupöytä

Kun muuttaa isompaan asuntoon, osa tarvittavista huonekaluista puuttuu. Olen metsästänyt olohuoneeseen jonkinlaisia tasoja, joiden päälle voisin asettaa esimerkiksi kaiuttimet. Ensin ajattelin Lack-tasoja, mutta ne ovat vähän persoonattomia. Sitten työmatkan varrella olleelta roskalavalta löytyi kaunislinjainen pöytä, jonka muoto sopii asuntoomme ja joka ratkaisi ongelman. Väri ei kuitenkaan miellyttänyt.

Kannoin pöydän kotiin, putsasin siitä pölyt ja avasin maalipurkin. Ei muuta kuin suti käteen ja maalia pintaan, kolme kerrosta...

...ja tadaa, lopputulos on juuri sopiva sohvamme viereen. Valkolakatun parketin päällä valkoiset huonekalut näyttävät ihanan neutraaleilta. Edellisessä asunnossamme oli perusvärinen tammiparketti, joka oli kyllä tosi kaunis, mutta jonka päällä kaikki valkoinen loisti todella vaaleana.

Tykkään siitä, että kalusteella on historia ja tarina. Mitähän tämäkin pöytä kertoisi, jos se osaisi puhua?

Sibeliuspuistossa

Auringonlaskun aikaan loppukesäisessä Sibeliuspuistossa on melkein japanilainen fiilis.

Vielä kun ne putsaisivat sorsalammikon pinnan tuosta kaikesta ällöstä dädästä, mitä siinä kelluu. Sorsia itseään se ei tosin tunnu pahemmin haittaavan.

Dyykkausreissulla

Ihmiset heittävät roskalavoille käsittämättömiä juttuja. Eilen bongasin Pursimiehenkadulta jätelavalta muun muassa pinon vanhoja matkalaukkuja (vinkkinä niitä sisustuksessa käyttäville, tsiigailkaa lavoille). Lisäksi siellä oli kaksi ihan hyväkuntoista työtuolia, uusia pehmusteita kaipaava vaaleasävyinen sohva, kaunis puinen verhotanko, kaksi keittolevyä sisältävä keittotaso ja pari nojatuolia.

En ottanut Pursimiehenkadulta mitään mukaani, mutta toiselta lavalta matkan varrelta dyykkasin itselleni kauniin, käyttämättömän nahkalompakon.

Sen sijaan Hermannista dyykkasin jokin aika sitten täyspuurunkoisen, ehkä 1960-lukulaisen vanhan nojatuolin (korjatkaa vuosikymmen, jos olen väärässä). Pehmusteet puuttuivat, mutta runko oli hyvässä kunnossa. Miten joku onkin voinut heittää tämän pois, no, toisen roska on toisen aarre.

Sitten matkustin tuolin kanssa ratikalla kotiin. Lapsiperheet katselivat epäluuloisina, kun raahasin rungon ratikan keskiosaan. Pelkäsivät kai, että vien sen kanssa yhden vaunupaikoista. En vienyt, tuoli mahtui kivasti nivelen kohdalle.

Sitten kotona pyyhin rungon kaikkialta puhtaaksi, mittasin tuolin osat ja painelin Etolaan ostamaan vaahtomuovia pehmikkeeksi. Sieltä sitä saa ihan omien mittojen mukaisia palasia. Ikea-reissulta vielä valkoista verhoilukangasta, ompelukoneella surrur ja voila, tuolilla on aivan uusi ilme, josta valokuva tulee aivan lähiaikoina. Kokonaisbudjetti tuolin kunnostukseen oli ehkä 35 euroa.

Edellisen postauksen löydöistä yksi kippo sai viikonloppuna täytteekseen valkoisia viinimarjoja. Omnomnom, kyllä nyt kelpaa. Ihania varsinkin maustamattoman kevytviilin kanssa iltapalaksi.

Jostain rakennusjätelavalta pitäisi dyykata vielä palanen kakkosnelosta sohvapöydän tekoa varten. Voisihan sitä toki ostaakin, mutta periaatteessa kannatan enemmän dyykkausta. Olen katsastellut läpi vaikka kuinka monta lavaa, mutta sopivaa pätkää ei ole vielä löytynyt. Vinkata saa, jos keksii sellaisen jostain.

Löytöjä – fynd

Hotelli Scandic Continental kirppisteli Taiteiden yössä. Minun mukaani tarttui sieltä kuudella eurolla varsinainen satsi ihania, patinoituneita metalliastioita. Myynnissä oli myös kaikenlaisia laseja pilkkahinnoin sekä vanhoja huonekalukaunottaria, jotka myytiin huutokauppamenetelmällä. Ne huonekalut, joita ei saatu kaupaksi tai joista tuli liian alhaisia tarjouksia, tulevat kuulemma nettiin myyntiin myöhemmin.

 Siinä on tähtikuvioista tuikkukippoa, isompaa ja pienempää jalallista metalliskoolia, ovaalinmuotoinen vati ja ennen kaikkea kuusi ihanasti patinoitunutta kaksikahvaista astiaa. Ne on alun perin tarkoitettu sokeripalojen tarjoiluun, minä ajattelin ne nähdessäni pannacottaa. Tai mitä tahansa muutakin jälkiruokaa.

Ne ovat juuri oikean kokoisia ja näköisiä. A vot, kun keittiöremppa valmistuu, niin ostan taas kukkia, katan saarnipöydällemme tunnelmallisen liinan, sytytän kynttilät tuikkukippoihin, valmistan ovaalivadille alkuruoan, sokeriastioihin jälkiruoan ja jalallisesta pikku skoolista tarjoan suklaakonvehteja kahvin kanssa, vähän niin kuin Elitessä tehdään.

Mainitsinko keittiöremontin? Alan ammattilaiset ovat tehneet hyvää työtä, mutta itse alan olla kyllästynyt jääkaapittomaan ja muutenkin keittiöttömään elämään. Kirjastohuone on täynnä muuttolaatikoita, koska keittiön yläkaappeihin ei saa laittaa mitään ennen kuin sähkömies on hoitanut hommansa loppuun. Ja arvaattekos, mitä ne muuttolaatikot sisältävät? Tattadaa, kaikki astiamme.

Mutta kestän kaiken, koska keittiöstä tulee ihana.