Sibeliuspuistossa

Auringonlaskun aikaan loppukesäisessä Sibeliuspuistossa on melkein japanilainen fiilis.

Vielä kun ne putsaisivat sorsalammikon pinnan tuosta kaikesta ällöstä dädästä, mitä siinä kelluu. Sorsia itseään se ei tosin tunnu pahemmin haittaavan.

Dyykkausreissulla

Ihmiset heittävät roskalavoille käsittämättömiä juttuja. Eilen bongasin Pursimiehenkadulta jätelavalta muun muassa pinon vanhoja matkalaukkuja (vinkkinä niitä sisustuksessa käyttäville, tsiigailkaa lavoille). Lisäksi siellä oli kaksi ihan hyväkuntoista työtuolia, uusia pehmusteita kaipaava vaaleasävyinen sohva, kaunis puinen verhotanko, kaksi keittolevyä sisältävä keittotaso ja pari nojatuolia.

En ottanut Pursimiehenkadulta mitään mukaani, mutta toiselta lavalta matkan varrelta dyykkasin itselleni kauniin, käyttämättömän nahkalompakon.

Sen sijaan Hermannista dyykkasin jokin aika sitten täyspuurunkoisen, ehkä 1960-lukulaisen vanhan nojatuolin (korjatkaa vuosikymmen, jos olen väärässä). Pehmusteet puuttuivat, mutta runko oli hyvässä kunnossa. Miten joku onkin voinut heittää tämän pois, no, toisen roska on toisen aarre.

Sitten matkustin tuolin kanssa ratikalla kotiin. Lapsiperheet katselivat epäluuloisina, kun raahasin rungon ratikan keskiosaan. Pelkäsivät kai, että vien sen kanssa yhden vaunupaikoista. En vienyt, tuoli mahtui kivasti nivelen kohdalle.

Sitten kotona pyyhin rungon kaikkialta puhtaaksi, mittasin tuolin osat ja painelin Etolaan ostamaan vaahtomuovia pehmikkeeksi. Sieltä sitä saa ihan omien mittojen mukaisia palasia. Ikea-reissulta vielä valkoista verhoilukangasta, ompelukoneella surrur ja voila, tuolilla on aivan uusi ilme, josta valokuva tulee aivan lähiaikoina. Kokonaisbudjetti tuolin kunnostukseen oli ehkä 35 euroa.

Edellisen postauksen löydöistä yksi kippo sai viikonloppuna täytteekseen valkoisia viinimarjoja. Omnomnom, kyllä nyt kelpaa. Ihania varsinkin maustamattoman kevytviilin kanssa iltapalaksi.

Jostain rakennusjätelavalta pitäisi dyykata vielä palanen kakkosnelosta sohvapöydän tekoa varten. Voisihan sitä toki ostaakin, mutta periaatteessa kannatan enemmän dyykkausta. Olen katsastellut läpi vaikka kuinka monta lavaa, mutta sopivaa pätkää ei ole vielä löytynyt. Vinkata saa, jos keksii sellaisen jostain.

Löytöjä – fynd

Hotelli Scandic Continental kirppisteli Taiteiden yössä. Minun mukaani tarttui sieltä kuudella eurolla varsinainen satsi ihania, patinoituneita metalliastioita. Myynnissä oli myös kaikenlaisia laseja pilkkahinnoin sekä vanhoja huonekalukaunottaria, jotka myytiin huutokauppamenetelmällä. Ne huonekalut, joita ei saatu kaupaksi tai joista tuli liian alhaisia tarjouksia, tulevat kuulemma nettiin myyntiin myöhemmin.

 Siinä on tähtikuvioista tuikkukippoa, isompaa ja pienempää jalallista metalliskoolia, ovaalinmuotoinen vati ja ennen kaikkea kuusi ihanasti patinoitunutta kaksikahvaista astiaa. Ne on alun perin tarkoitettu sokeripalojen tarjoiluun, minä ajattelin ne nähdessäni pannacottaa. Tai mitä tahansa muutakin jälkiruokaa.

Ne ovat juuri oikean kokoisia ja näköisiä. A vot, kun keittiöremppa valmistuu, niin ostan taas kukkia, katan saarnipöydällemme tunnelmallisen liinan, sytytän kynttilät tuikkukippoihin, valmistan ovaalivadille alkuruoan, sokeriastioihin jälkiruoan ja jalallisesta pikku skoolista tarjoan suklaakonvehteja kahvin kanssa, vähän niin kuin Elitessä tehdään.

Mainitsinko keittiöremontin? Alan ammattilaiset ovat tehneet hyvää työtä, mutta itse alan olla kyllästynyt jääkaapittomaan ja muutenkin keittiöttömään elämään. Kirjastohuone on täynnä muuttolaatikoita, koska keittiön yläkaappeihin ei saa laittaa mitään ennen kuin sähkömies on hoitanut hommansa loppuun. Ja arvaattekos, mitä ne muuttolaatikot sisältävät? Tattadaa, kaikki astiamme.

Mutta kestän kaiken, koska keittiöstä tulee ihana.

Jäähyväiset vanhalle kodille

Huomenna tulee täyteen ensimmäinen viikko uudessa kodissa. Laatikoiden purku on vienyt lähes jokaisen illan viikosta, eikä kaikki silti ole vielä paikallaan. Ruokapöytä mahtuu jo melkein ruokasaliin.

Siivottuamme vanhan kodin loppuun asti makasimme hetken olohuoneen parketilla rinnakkain, katsellen valojen ja varjojen leikkiä asunnon katossa. Olen aina rakastanut sitä tapaa, jolla olohuoneen erkkeri-ikkuna heijastaa ohi ajavien autojen ajovalot kattoon.

Samoin rakastan ohi ajavien ratikoiden kolinaa. Siitä onneksi saamme nauttia edelleen. Muutimme suuren kadun varresta toiseen asuntoon suuren kadun varressa ja moni on kysynyt, kuuluuko liikenteen melu asuntoomme häiritsevästi. Vastaus on ei, triplaikkunalasit pitävät melun kyllä melko tiiviisti asunnon ulkopuolella. Sen sijaan Olaus Petrin kirkon kellot kuuluivat vanhaan asuntoomme todella hyvin.

En ollut koskaan tajunnutkaan, miten täynnä muistoja se asunto oli. Osa haikeita, sillä olen viettänyt siellä varmasti tähänastisen elämäni vaikeimmat hetket. Osa hyviä, esimerkiksi liittyen niihin hetkiin, jolloin olemme kutsuneet ystäviä juhlimaan. Drinkkibaari pelasi, juoma virtasi, nauru pulppusi, ihmiset säteilivät ja kaikilla oli mukavaa.

Vanhasta luopuminen oli haikeaa. Tyhjät huoneet jäivät odottamaan uutta asukasta, kaihtimet surullisesti melkein puoleen väliin asti kiinni. Täällä on ollut hyvä elää ja asua.

Uutta kotia rakentamassa

Hetken kestäneeseen blogihiljaisuuteen on syy: remontti. Ostimme hetkinen sitten uuden asunnon saman korttelin toisesta päästä ja sitä sitten on pistetty urakalla uuteen uskoon. Tällä hetkellä elämme muuttolaatikkopinojen keskellä, huomenna pitäisi siirtää kamppeet muutaman talon verran ylämäkeen.

Joitakin vaihekuvia  remontin keskeltä:

 Keittiö riisuttiin purkuvaiheessa lähes alkutekijöihinsä.

Nyt siellä on jo lattia. Kaapit ja tasot pitäisi vielä asentaa.

Parkettipinot täyttivät jossain vaiheessa ruokasalin.

Olohuone on kaunis ja yli kolme metriä korkea. Riemukaaren muotoinen komero 

jatkuu seinän sisällä ovensuun yläpuolelle, kipsikoristeen taakse.

Suurimmassa osassa asuntoa oli vaahteran värinen laminaattilattia, keittiössä ja eteishallissa ruskeita linoleumilaattoja. Niiden alla oli toinen kerros laminaattia, tällä kertaa harmaata. Joku oli menneiden vuosikymmenien uudistusbuumin aikana päättänyt ilmeisesti korvata sillä alkuperäisen lautalattian...

Keittiö oli viehkeää 1990-lukulaista tummanharmaata laminaattitasoa ja ruskeaa pyökkijäljitelmälaminaattiovea. Revimme vanhat lattiat irti, seinät maalattiin ja sitten lattiaksi asennettiin kolmisauvainen valkolakattu tammiparketti. Vielä puuttuvat kynnyslistat, keittiön kaapit ja kodinkoneet sekä osa jalkalistoista. Keittiön asennus on tilattu, mutta se saatiin vasta parin viikon päähän muuttopäivästä. Vanhojen materiaalien keskellä pohdin, että mitenköhän tänne voi kotiutua. Nyt, saatuaan meidän näköisen ilmeen, asunto alkaa tuntua jo omalta.

On siellä toki vielä jotain vanhaakin. Pikkuvessassa (joka on t-o-d-e-l-l-a pieni, siellä saa asioida kirjaimellisesti polvet suussa, jos mielii sulkea oven perässään) on edellisten asukkaiden jäljiltä viehättävä Havaiji-teema. Vai mitä sanotte tästä vessanrenkaasta:

En haluaisi arvostella edellisten asukkaiden makua, mutta tämän täytyy olla vitsi, right? Jokin sukulaisilta tai kavereilta tuparilahjaksi saatu kammotus, joka on asennettu paikalleen vitsin vuoksi ja jäänyt sitten siihen sattumalta? Huomatkaa erityisesti tuo homeiselta näyttävä tausta meritähtien takana. Jos tämä on jonkun mielestä supermakea, niin saa mieluusti tulla noutamaan! :)

Saimme muuten annettua kierrätykseen suurimman osan vanhoista materiaaleista. Keittiön alakaapit ja työtaso menivät eräälle opiskelijajärjestölle baaritiskiksi, kodinkoneista suurin osa kavereille. Loput haki Työ ja toiminta ry, jolle kelpasivat niin keittiön yläkaapit, kodinkoneet (mm. liesituuletin ja astianpesukone) kuin käyttökelpoiset lukkoponttilaminaatitkin. Heiltä saa tilattua kätevän noutopalvelun ja he ottavat vastaan myös lastulevykalusteita, jopa purkukuntoisia, jotka eivät Kierrätyskeskukselle kelpaa. Tämä vinkiksi muille pääkaupunkiseudulla tai lähialueilla kotejaan remppaileville.

Vielä on noin 30 muuttolaatikkoa pakkaamatta ja kellarin sisältöön en ole edes koskenut. Iloinen laatikkoruljanssi jatkuu siis heti työpäivän jälkeen. Vaikka kaikki turha lentääkin kirpputorille, niin onneksi uudessa kodissa on myös rutkasti säilytystilaa!

Ai niin. Lukaiskaapa tämä Huuto.netin myynti-ilmoitus kärpässienijakkarasta. Minusta se oli aika hauska.

Anna mulle ne vastaukset

There Are Lilac Trees in My Part of Town -blogin Mervi haastoi minut vastaamaan kysymyksiin jo jokin aika sitten. Pahoittelut, että asia on venynyt, elämääni on mahtunut lähinnä partiota ja remonttia. Ostimme uuden, isomman asunnon jokin aika sitten ja siellä täytyy laittaa osapuilleen kaikki pinnat uusiksi ennen muuttoa.

1.    Mitä askartelit viimeksi?
En ole lainkaan askarteluihmisiä, mutta remontoinut olen sitäkin enemmän. Jos vanhan laminaatin irti repimistä ja seinien maalaamista ei lasketa askarteluksi, niin vastaan, että kortteja kavereille.

2. Oletko tyytyväinen lopputulokseesi?
Olen tyytyväisempi niihin sanoihin, joita kaverien kortteihin kirjoitin, kuin varsinaiseen askartelutyöhön.

3. Miten ilahdutat itseäsi sadepäivänä?
Hyvä kirja, teekuppi ja torkkuviltti ovat takuuvarma resepti onneen.

4. Miten viimeksi ilahdutit jotain muuta?
Annoin kiitosta hyvin tehdystä työstä ihmiselle, jolle kiitos kuului. Muita viime aikojen ilahdutuksia ovat olleet lähettämäni tsemppaavat postikortit sekä se, että jaoimme keittiöstämme vanhat kodinkoneet ym. ilmaiseksi niitä tarvitseville.

5. Jos voisit valita vain yhden kesäherkun koko kesäksi, mikä se olisi?
Ehdottomasti jäätelö. Rakastan jäätelöä, erityisesti suklaa-vanilja-sekoituspehmistä.

6. Viimeisin musiikkihankintasi?
CMX:n Aurinko, joka tarttui vitosella mukaan perinteisessä cd-levymuodossa.

7. Mistä otit viimeksi kuvan?
Piti ihan tarkistaa puhelimesta. Viimeisin otos on luontokuva metsätähdistä.

8. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
Aivan erityisesti rakastan sitä hetkeä keväästä, kun lumi on sulanut pois ja kaikki herää henkiin. Tiedättehän: hiirenkorvat, hento ruoho, pulleat silmut puissa ja kaikkialla tuoksuu auringon lämmittämä asfaltti.

9.  Kuka on lempikirjailijasi?
George Orwell.

10. Jos voisit viedä kahville kenet vain julkkiksen, kuka se olisi ja miksi?
Lady Gagan kanssa voisi olla antoisaa keskustella. Tai sitten Sir Paul Mc Cartneyn.

11. Jos siinä kahvilassa saisi mitä vain haluaa juuri silloin, mitä sinä tilaisit?
Lasin brittiläistä kuohuviiniä. Se kalkkikiviliuska, joka antaa arominsa Champagnen alueen viineihin, jatkuu kanaalin ali Ison-Britannian puolelle. Brittikuohuviinejä valmistetaan vähän ja ne myydään useimmiten tilausmyynnillä jo ennen sadonkorjuuta. Olen aina halunnut maistaa niitä.

Itse en tällä kertaa laita meemiä suoraan eteenpäin kenellekään ja kysymyksiäkin keksin vain kuusi. Napata saa silti, ken haluaa.

1. Jos olisit jokin eläin, mikä olisit?
2. Mikä olet horoskoopiltasi ja uskotko horoskooppeihin?
3. Keräiletkö jotain? Jos, niin miksi?
4. Kuvaile itsesi kolmella adjektiivilla.
5. Mistä olet ylpeä?
6. Jos saisit tehdä mitä tahansa välittämättä seurauksista, mitä tekisit?

Tällä kertaa kuvaton postaus, ehkä parannan tapani seuraavalla kerralla.

Metal up your ass

Se tuli, valtasi Kalasataman, kaikui kuulemma ainakin Kumpulaan ja Pihlajamäkeen asti.

Metallica.

@ Sonisphere 2012.