Jääkaappirunoutta

Meillä on jääkaapin ovessa runomagneetteja. Olkoot vaikka kuinka kliseisiä tahansa, olen kiintynyt niihin. Mitään muuta meidän jääkaapin oveen ei sitten olekaan kiinnitetty, inhoan erilaisia lippulappuja.

Näitä magneetteja saa jokainen meillä kävijä siirrellä vapaasti. Erityisesti bileiden jälkeen on kiva lueskella jääkaapin ovea ja katsoa kaverien uusimmat hengentuotokset ja viestit. :) Pyrin myös purkamaan vanhoja runoja välillä, jotta uusia syntyisi. Ensin otan kuitenkin kaikista kuvat, jotta muisto säilyy tulevaisuuteen. Erityisesti allaoleva värssy riemastutti kovasti joidenkin pippaloiden aikana:

Hauska voisi olla myös liitutauluseinä, johon vieraat voisivat vapaasti kirjoitella. Tosin itse olen allerginen taululiidulle. Lisäksi epäilen, että ne liidut olisivat sitten aina hukassa tai murskana lattialla seinän alapuolella.

Mitä teillä on jääkaappienne koristeina, vai oletteko ovienne suhteen nollatoleranssilinjalla?

Lasilöytö

Riihimäen lasin Kotilasi-sarja herättää monessa nostalgisia väristyksiä. Niin myös minussa. Pienenä mökillä join Hertta- ja Domina-sarjan juomalaseista mehua ja erityisesti Hertoista tykkäsin. Niinpä, kun taannoin löysin Vallilan Jade-kirppikseltä kuusi priimakuntoista Domina-lasia yhteensä neljällä eurolla, en kauan miettinyt. Niiden seuraksi olen ostanut Kierrätyskeskuksesta kuusi Assi-lasia 50 sentillä kappale.

Assit kuvassa vasemmalla, Dominat oikealla. Pienenä tuo Dominan kuvio muistutti mielestäni sateenkaarta. Tällä hetkellä nämä juomalasit majailevat keittiön yläkaapissa Tutkijan silmiltä piilossa. Meillä nimittäin oli melko paljon juomalaseja kaapeissa jo ennen kuin bongasin nämä... :)

Kotilasi-sarja on tukevatekoista, kestävää käyttötavaraa, josta ei kirppiksillä kannata paljon pyytää/maksaa. Myös Huutonetissä näkee näitä usein, mutta sellaisin hinnoin, joita ainakaan minä en näistä maksaisi, oli Riihimäkeä tai ei. Jos Kotilasien historia kiinnostaa, kannattaa lukea myös 70-luvulta, päivää! -blogin postaus aiheesta.

Ulkona on ihan kevät. Teimme eilen pitkän kävelyn merenrannalla. Vastaan tuli ihmisiä ilman takkia, jotkut jopa teepaidoissa. Mestaritallin takana koriskentällä pelaajat olivat sortseissa ja hihattomissa paidoissa. Ilmassa lenteli sitruunaperhosia, valkoposkihanhet ja merilokit kärkkyivät jäätelökioskin asiakkaiden tötteröitä. Lintuharrastajakaveri oli nähnyt jo ensimmäisen pääskysenkin.

Ja suloiset, herkät sinivuokot kukkivat.

Tulppaaneita tulvillaan

Rakastan kynttilöitä, varsinkin syksyisin ja talvisin. Niinpä meiltä löytyykin aika paljon erilaisia kynttilänjalkoja. Vaan se ei tarkoita etteikö lisääkin mahtuisi.

Metsästin Kierrätyskeskuksen poistohyllystä (kaikki tavarat -50 %) viime viikolla nättejä mukeja yrttien istutusta varten. Mukien sijaan sieltä löytyi aarre kallis, verraton. Messinkinen viisihaarainen kynttilänjalka maksoi alennettuna 12,50 €. Kuvitelkaa! Raahasin sen into piukeana kassalle ja sitten olkalaukussa kotiin. Olin muuten venäyttää niskani siinä olkalaukkuvaiheessa, vitsi että tuo kynttilänjalka painaa paljon. :)

 Iso-Roban Fidasta puolestaan löytyi kaksi tulppaaninmuotoista tuikkujalkaa, 80 senttiä kappale. Niiden alkuperäisväri oli epämääräinen kerros likaisen tummanvihreää maalia, jonka alta pilkotti messinginvärinen metalli, mutta kaivoin kaapista valkoista maalia jota meillä on oviremontin jäljiltä ja sudin tummanvihreät värit piiloon. Ja kukinnot ovat huurrettua maitolasia. Unohdin tietenkin diy-fiiliksissäni ottaa "ennen"-kuvan, vaikka tarkoitus oli, mutta ehkä osaatte kuvitella jotain sinne päin?

 Fidassa on paljon ihan edukasta kamaa, mm. kengät ja vaatteet ovat yleensä halvempia kuin esimerkiksi UFFilla. Osa tavaroista kuitenkin ylittää mun kipurajan. Suostun yleensä maksamaan Sorsakosken aterimista maksimissaan euron kappaleelta, koska niitä löytyy niin monilta kirppiksiltä aika halvalla. Fidalla niiden kappalehinta on 1,80 senttiä. Sinne jäivät, odottamaan jotakuta muuta ostajaa. Niitä oli Iso-Roballa aika paljon, joten ilmeisesti moni muukin on päätynyt samaan lopputulokseen.

Hietalahdesta löytyi uusin epävirallisen "Helsingin paskin kirppari" -tittelin kantaja (bubblin' under: Hakiwex Itäkeskuksen liepeillä). Hietsumarket Salven vieressä oli ainakin tällä kierroksella jättipettymys. Puolet pöydistä käy pelkkää uuden tavaran kauppaa, loput ovat täynnä melko likaista tavaraa yleensä älyttömin hinnoin. Tästä poikkeuksena kirjat, jotka maksavat ihan yhtä paljon kuin millä tahansa muullakin stadin itsepalvelukirppiksistä. Musta pelkkää uutta tavaraa myyvät pöydät eivät kuulu kirppiksille. Olkoonkin, että joku pienyrittäjä voi hyötyä niistä, mikä sinänsä on positiivinen asia, mutta silti kirppis ei ole mun mielestä sille oikea foorumi.

Mut oikeasti, miksi joillain kirppiksillä niin moni myyjä tuntuu tuovan pöytäänsä pölyisiä, likaisia astioita tai likaisia vaatteita? Eikö kenen tahansa järki sano, että puhtaina ne kamat saisi helpommin kaupaksi?

Lehmätuoli

Löysin taannoin Hietalahden kierrätyskeskuksen aulasta tuolin, joka kiinnitti heti huomioni. Meillä kotona oli tuollainen vihreänä, kun olin lapsi. Kyseessä siis on Olli Mannermaan 1970-luvulla suunnittelema Teho-työtuoli, joka oli täysin kunnossa, joskin hirveän värinen ja hiukan tahraantunutkin.

Ja selkänojaan oli kiinnitetty lappu "Ilmainen"! No, tuolihan lähti heti mukaan ja sai kotona uuden, lehmäkuvioisen verhoilun. Arvatkaapa paljonko huomiota saa osakseen julkisissa liikennevälineissä, kun mukana on oma tuoli? Olen kokeillut tätä autottomana ihmisenä muutamankin kerran ja kanssamatkustajat sekä kuljettajat tuntuvat järjestään huomauttelevan leppoisasti, että "et sitten luota ratikan istumapaikkoihin". :)

 Tuolin verhoilu oli varsin yksinkertaista. Ruuvasin selkänojan ja istuinosan irti, piirsin niistä kaavat, ompelin ompelukoneella oikean kokoiset päälliset, pujotin ne paikalleen ja ompelin selkänojan pujotusaukon kiinni. Istuinosan alapuolella tikkasin päällisen käsin kiinni vanhaan päällysteeseen, sillä en omista niittipyssyä.

Syy, miksi tuolin sai mukaansa ilmaiseksi, lienee sen jaloissa. Nykysäädösten mukaan myytävissä työtuoleissa kun tulee olla viisi jalkaa turvallisuussyistä, jottei tuoli pääse kaatumaan vahingossa. Vaan aika paljon saa keikkua ennen kuin tuon nelijalkaisenkaan saa nurin. Minä en saanut sitä yrityksellä edes keinahtamaan.

Tuo tuolin takana oleva verho on Vallilan Pengerkatu-kuosia. Tykkään noista Vallilan verhoista kamalasti, vaikka jos minun nyt pitäisi ostaa alkoviin uudet verhot, hankkisin varmaan Finlaysonin Töölö-kuosia ihan jo kotiseuturakkaudenkin takia. Arvoimme Tutkijan kanssa pitkään Pengerkadun ja Bulevardin välillä ja päädyimme viimein edelliseen, koska sen kuosi asettui verhoon nätimmin kuin hitusen korkeampi Bulevardi. Tutkijan työtoveri muuten asuu siinä Bulevardi-kuosissa kuvatussa talossa, varmasti ihana koti. :) Minä olisin pitänyt myös Jaffa-verhoista, mutta Tutkijaa ne eivät miellyttäneet.

Huomenna muuten Pasilan Kääntöpöydällä myydään lavakauluksia ja viljelysäkkejä kaupunkiviljelijöille. Minä aion pyytää taloyhtiön hallitukselta luvan kasvattaa sisäpihalla jotain pientä, josta voi olla iloa myös naapureille. Töölössä kun ei parvekkeitakaan juuri ole, ainakaan meillä.

Töölö liikkeessä

Keväinen Töölö on joka paikassa ympärilläni. Facebookissa on syntynyt Töölö-liike, johon kuka tahansa töölöläinen tai muuten vain Töölön ystävä voi vapaasti liittyä. Tarkoitus on yhdessä ideoiden tehdä Töölöstä hauskempi paikka. Nyt-liitekin ehti jo kirjoittaa asiasta nettisivuillaan.

Töölö on myös vuoteessa ja minua harmittaa, että lakanakaappini on tupaten täynnä. Finlaysonin Töölö-kuosi, jota saa lakanoina, verhoina, kangaskasseina tai sitten ihan vain metritavarana, kun olisi niin minun juttuni.

Kuva: Hobby Hall

Kotona-kuosissa puolestaan seikkailevat töölöläisasuntojen pohjapiirustukset. Tätä kangasta saa sekä sini- että punasävyisenä. Hitsi, pakko kai raidata lakanahyllyt läpi ja luopua joistain vanhoista, että voi ostaa uusia. Mutta kun vanhat lakanat ovat niin mukavan pehmoisiksi kuluneita!

Kuva: Finlayson

Miten hienoa olisikaan saada Töölöntorille kirppispäiviä ja markkinoita. Ideoita Töölöntorin elävöittämiseen voi jättää joko Töölöntorin Robert's Coffeeseen sijoitettun idealaatikkoon tai lähettämällä niitä sähköpostitse osoitteeseen heikki.savola@toolonpaperi.fi.

Hei ja kaikille kaupunkikulttuurista ja kirppiksistä kiinnostuneille vinkkinä Siivouspäivä 12.5.2012! Siivouspäivä muuttaa lauantaina 12.5. kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi. Omat lähimmät myyntipaikkansa voi tsekata Siivouspäivän sivuilta kartan, kaupungin, kaupunginosan tai postinumeron perusteella ja mukaan saa tulla vapaasti kuka tahansa. Töölössä kirppistellään nk. "Töölön viiskulmassa", jonka kirppiksellä on myös oma Facebook-event. Minä menen, tule sinäkin!

Herttaista meininkiä

Kierrätyskeskuksesta olen tehnyt välillä ihan uskomattomia löytöjä. Niin nytkin, kun mukaan tarttui ruskea metallinen teepannu 3,50 eurolla. Se oli niin ihanan retro, että pakko se oli poimia mukaan.

Kotona pesin pannun, keittelin koeteet ja hillosin sen sitten jemmaan yläkaappiin voidakseni löytää sen sieltä joskus ja sanoa Tutkijalle, että "voi, sehän on jo kauan ollut meillä". :)

Mukaan lähti myös punainen sydänkuvioinen muki 1,50 eurolla sekä pari Sorsakosken veistä 0,50–1 e/kpl. Hassua, miten kirppiksiltä yleensä löytyy Sorsakoskista juuri veitsiä. Haarukoita ja lusikoita olen löytänyt joskus myös, mutta yleisesti ottaen paljon vähemmän.

Sohvakirppiksellä eli huutonetissä seikkaillessani löysin Diana Wynne Jonesin kirjan Noidan veli hintaan 4,90 e. Tuo kirja oli lapsena lemppareitani ja olen etsinyt sitä vuosikaudet divareista nimenomaan vuoden 1980 kansikuvalla. Nyt viimein tärppäsi!

Ruusu-unelma

Perjantain kirbekierroksella tuli vastaan yhtä sun toista, joka kelpaisi Paskat kirppislöydöt -blogiin. Vai mitä sanotte esimerkiksi tyhjistä pilttipurkeista, 2 e/kpl? Dom-itsepalvelukirppiksellä oli kaksi kiinnostavaa kynttilänjalkaa, joita en kuitenkaan voinut ostaa, sillä myyjä ei ollut kiinnittänyt niihin hintaa eikä kassa voinut näin ollen niitä tietenkään kenellekään myydä. Pelastusarmeijan kirppikseltä tarttui kuitenkin mukaan joitakin Sorsakosken aterimia sopuhintaan.

Ja siionilaiskirppiksellä odottikin sitten se todellinen löytö.

Käsinkirjailtu ruusuliina oli varustettu 25 euron hintalapulla. Sieppasin sen syliini äkkiä, ettei kukaan vain ehtisi edelleni (siitä huolimatta, että kirbellä oli lisäkseni vain kaksi miestä, joista toinen selaili kaikessa rauhassa kirjahyllyä ja toinen katseli farkkuja). Vanhempi myyjätärrouva tuli juttelemaan kanssani ja mainitsi ohimennen, että "mulla on sellaiset lautasliinat sulle ton liinan kanssa". Liinavaatehyllystä löytyikin 8 kpl palttinaisia, ristipistoin kirjailtuja lautasliinoja. "Saat koko setin 20 eurolla", myyjätärrouva jatkoi ja hyvä etten hypännyt syleilemään sitä myyjää samantien.

Hyllystä löytyi myös kaunis ruohonvihreä pöytäliina sekä valkoinen puuvillasatiininen pöytäliina, jossa oli pieni kahvitahra. Rouva neuvoi, miten sen saa liinasta pois, "kostutat sen ja paperitupon ja töpöttelet kloriittia nurjalle puolelle", ja niin teinkin heti kotiin päästyäni. Lisäksi ostin sinapinkeltaisen kaitaliinan, joka oli niin ystäväni näköinen, etten voinut jättää sitä hyllyyn.

Ikkunasta löytyi vielä neljä köyhän miehen hopeista lautasliinamansettia. Lisäksi poimin säläkorista kaksi klassisen mallista puukahvaista viinipullonavaajaa lahjapulloihin kiinnitettäväksi ja mukihyllystä liikuttavan Nalle Puh -mukin työpäivieni iloksi. Lopulta sain koko setin, eli 3 pöytäliinaa, 8 lautasliinaa, 2 korkkiruuvia, 4 mansettia, 1 kaitaliinan ja 1 mukin yhteensä 38 eurolla. Myyjätärrouva toivotti vielä siunattua viikonloppua lähtiäisiksi.

Tarvitseeko sanoakaan, että olen ihan autuuksissani tuosta ruusuliinasetistä? Käyn liinavaatekaapilla jatkuvasti hypistelemässä ja silittelemässä sitä. :) Se sopii tulevan kodin ruokasaliin ihanasti. <3

Meidän nykyisestä kodista oli tänään ensimmäinen näyttö ja porukkaa oli kuulemma käynyt ihan kivasti. Haikeaa on luopua tästä asunnosta, joka on alusta lähtien tuntunut niin omalta, mutta toisaalta on myös ihanaa päästä sisustamaan sitä uutta ja isompaa. :)

Ruusuista viikon alkua kaikille!

Aaltoja!

Poikkesin ohikulkumatkalla Tunturikadun Samaria-kirppikselle tekemään löytöjä. Lasitavarahyllyssä oli neljä priimakuntoista kirkasta Iittalan Aino Aalto -juomalasia á 30 senttiä. Meillä on noita jo valmiiksi astiakaapissa kirkkaina ja harmaina, joten en miettinyt kokoelman täydentämistä hetkeäkään.

Lisäksi löysin näppylälasisen tuikkukipon á 50 senttiä ja kaksi sitruunalintua euron kappale. Linnun avulla puristetaan siis mehua sitruunalohkosta teehen, ruokaan tms. Näistä toinen jää meille ja toinen matkaa varmaan ystävälle, joka minulle tuli heti näistä mieleen.

Pellavainen pöytäliina on myös kirppislöytö, se tarttui joskus neljällä eurolla mukaan Uffilta. Vanha kynttilänjalka on Tutkijan isoisän peruja.

Keittiöönkin on Tutkija tuonut tulppaaneja. Pesin ikkunat ja nyt nautin kahvituokiosta ihastellen kirkasta näkymää. Itse maisema tosin ei ole mikään puisto vaan rajoittuu lähinnä vastapäiseen taloon ja ratikoihin, mutta onneksi siinäkin on oma urbaani viehätyksensä.

Tervetuloa!

Hei!

Tervetuloa Töölön tyllerön blogiin. Olen kolmekymppinen töölöläinen, joka rakastaa ratikoiden kolinaa, café lattea, leikkokukkia ja kirpputoreja. Blogissa tulee olemaan sekalaista asiaa elämästä Töölössä, kodista ja sanasia sisustuksesta. Kanssani kivitalokaupungissa elää aviomieheni Tutkija.

  Tutkija on maailman ihanin mies, joka huolehtii lämmöllä siitä, että kotona on aina tuoreita kukkia. Eilen tyllerölle tuotiin kaupasta valkoisia ruusuja ja tulppaaneja.

Ylemmän kuvan maljakko on perintökristallia, nyplätty pitsiliina isotätini tekemä ja kynttilänjalka häälahjaksi saatua antiikkia. Alemman kuvan vaasi on Villeroy & Bochin mallistoa.

Eivätkös tuoreet leikkokukat olekin ihania?